Ilmiöt

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2011.
Edellinen

Jäähyväiskirje  7

Armon vuonna 2009 Cityn konttorissa Konalassa puuhattiin kovaa vauhtia BlogCityä. Eleltiin sitä aikaa, kun blogeja alkoi putkahdella eri lehtien nettisivuille, syvättyjä naamakuvia puolitutuista ihmisistä. Cityn paperiversiossakin kirjoittaneita ihmisiä ilmestyi nettiin, Anna Perhosta Tuomas Vimmaan. Tuohon aikaan vietin päiväni Konalan sorvin ääressä, ja erittäin ymmärrettävästi päädyinkin nettibloggaajaksi.

Blogin alkutaipaleilta muistan pelänneeni saavani suhteettoman vihaisia palautteita. Asiaa ei yhtään parantanut tieto siitä, että olin itse se ihminen, joka sensuroi kaikkien BlogCityn blogien kommentit. Pelkoni oli turhaa. Internetin kyynistämä sieluni hyräili tyytyväisyyttään, kun lueskelin kannustavia ja mukavia kommentteja (ja joku ihmetteli, olenko jo 40-vuotias, ennen kun kuvauksessani luki minun syntyneen samana vuonna Internetin kanssa). Haluaisin sanoa "ihanaa" kuten Maria Veitola show'ssaan sanoo sillä tietyllä äänensävyllä. Mutta ihanaa siis.

Ja silti minä lopetan, kiittämätön minä! Olen melko huono jäähyväiskirjeissä, enkä nyt oikein osaa muuta kuin mutista jotain kiitokselta kuulostavaa. Kiitos yhteisistä hetkistä, kommenteista ja vinkeistä. En oikein enää tiedä, mitä teen keskiviikkoisin kello 10.30-12.00, kun en voi paniikissa raapia päätäni ja yrittää kirjoittaa jotain. Tai mitä teen sporassa, jossa ennen mietiskelin bloggausaiheita. Varmaan ainakin nukun pitkään ja seurailen lumien sulamista kasin reitillä.

Listojen suurena rakastajana ajattelin tehdä pienen listan aiheista, joista piti kirjoittaa, mutta jotka jäivät ns. pöytälaatikkoasteelle.

Käyttökokemuksia Diasporasta
Julkaistiinko se jo? Onko siellä ketään? Ei ainakaan mun tuttuja.

Päiväni muotibloggaajana
Tyydyttäisi lähinnä epämediaseksikkään nettibloggaajan himoja ottaa itsestään nättejä kuvia. Ja jos valtaa tulisi, toisin muotiin takaisin ysäriltä ne oikeat tutit, joita ripusteltaisiin laukkuihin.

Nettideittailusta, osa 2
Bloggaushistoriani ensimmäinen kirjoitus käsitteli nettideittailua. Oli tarkoitus kirjoittaa jatko-osa.

Ihan Hirveen Laaja ja Vähän Tutkiva Kirjoitus Jostain Suuren Maailman Jutusta
Eli ainakin jotain terrorismia, nettivaikuttamista, ehkä joku vallankumous ja...

Pohdintaa siitä, miten Tuksulla on nettipokkaa
Kai tästä voi päätellä, että mun on oikea aika jäädä eläkkeelle!

Mahtavaa kevättä ja kesää. Ansaitsee hymiön. :)


Emma-jatkot. Lyhyesti.  4

Sunnuntaihesarin kanssa samaan aikaan kotiin saapumisessa on omat ongelmansa. Aamu tulee aina yhtä nopeasti. Luojan kiitos baarit eivät voi olla keskieurooppalaiseen tapaan aamuun asti auki, koska silloin joutuisi ryömimään kotiin lähempänä päiväpostia, ja päivä olisi kokonaan pilalla, kun nyt se valuu hukkaan vain puoliksi.

Eilisen Emma-gaalan jatkoja juhlittiin Tigerissa. Alakerta oli varattu emmailijoita varten kahteen asti ja se olikin tupaten täynnä lähes koko illan. Meininki oli kuitenkin sinne noin kahteen asti melko jäykkää. Vipin, jota uudistettiin tässä taannoin, suurin muutos on se, ettei siellä ole enää tanssilattiaa, mikä rauhoitti menoa varmaan omalta osaltaan. Muutenkin ihmiset tuntuivat keskittyvän enemmän small talkiin kuin bailaamiseen, mikä on, totta kai, arvokkaan gaalan jatkoille sopivaa.

Yläkerrassa sen sijaan irroteltiin, ja tanssilattialle uskaltautui myös valtakunnan ykköspoika Sauli ”Adamin poikakaveri” Koskinen. Kauniiden daamien kanssa. O-ou, tietääköhän Adam tästä. ;)

Tiger
Tiger

Fleece, eläinsuojeluvalvonta & muut maaseudun uhat  37

Animalian toimistolla on tällä viikolla vitsailtu useaan otteeseen siitä, pitäisikö järjestömme tuotevalikoimaa kasvattaa sinisillä Animalian fleece-takeilla. Tuotehan olisi vegaaninenkin. Eläinsuojelutyössä ollaan päivästä toiseen sen verran ikävien asioiden kanssa tekemisissä, että surullisistakin asioista, väärinkäsityksistä ja jopa väkivallasta ja sen uhasta on välillä yritettävä muokata huumoria. Eläimille aiheutettavasta väkivallasta ja ihmisiin kohdistuvan väkivallan uhastahan oudossa tarinassa pohjanmaalaisilla sikatiloilla uhkailluista tarkastuseläinlääkäreistä oli kyse.

Helsingin Sanomat siis kertoi lauantaina 19.2., että pohjalainen sikafarmari oli tulkinnut eläinsuojelutarkastuksen tarkan otteen ja eläinlääkärin takin Animal health –tekstin siten, että tilalle oli saapunut pahaa ja vaarallista eläinsuojelujärjestöä – Animaliaa –edustavan eläinsuojelujärjestön edustaja tutun eläinlääkärin sijaan. Sikayrittäjien englanninkielentaidosta on riittänyt tämän seurauksena hupia. On myös puhuttu siitä, että kyseessä ovat valitettavat väärinkäsitykset, kun tieto uudenlaisista tarkastuksista ei ole levinnyt kaikille tilallisille.

Olennaisinta fleecegatessa on kuitenkin se, mitä se kertoo eläintuottajien asemasta ja asenteesta elinkeinonharjoittajina. Harvemmin yritystoiminnan piirissä viranomaistarkastajia aletaan huitoa metalliputkilla, jos he eivät olekaan henkilökohtaisesti tuttuja tai heillä on bisneksestä jotain huomautettavaa. Ravintolayrittäjät eivät melskaa mediassa, että Suomi on yrittäjävihamielinen maa ja että heitä vainotaan, kun kaikenlaista alkoholitarkastajaa tuppaa ovesta sisään: viinaakaan ei enää saa myydä alaikäisille ja koko ajan tarkistellaan oliko nyt lupa myydä kaljaa vai konjakkia ja kuinka päihtyneille henkilöille.

Suomessa noin yleisesti ottaen sekä työntekijä että yrittäjä ovat tottuneet siihen, että sääntöä ja säädöstä riittää, niitä pitää noudattaa ja niitä myös valvotaan. Eläintuottajat ovat kahdessa suhteessa erityislaatuisessa asemassa useimpiin muihin yrittäjiin nähden: heidän alansa saa massiivisia julkisia tukia ja heidän bisnestoimintansa kohteena ovat elävät, kärsimyskykyiset eläinyksilöt, joita useimmissa tapauksissa kasvatetaan tapettaviksi. Lisäksi kyseisessä toiminnassa tuotetaan ruokaa, jota suurin osa muusta väestöstä päivittäin kuluttaa ja on näin ollen oikeutetusti melko kiinnostunutta siitä, millaisista oloista heidän suunsa kautta sisälle elimistöönsä laittamansa elintarvikkeet oikein ovat kotoisin.

Näiden syiden takia olisi ymmärrettävää, että eläintuotantoalaa valvottaisiin vielä huomattavasti tarkemmin kuin yritystoimintaa yleensä. Sikafarmarit kuitenkin pauhaavat kimpaantumistaan siitä, että heidän bisnestään, jonka kohteena ovat koiran kaltaiset, älykkäät aktiiviset eläimet, koko ajan syynätään – ja mikä pahinta, epäkohtiin on alettu puuttua, kun tarkastuksia ei aina teekään se kotikylän tuttu jamppa, eläinlääkäri, jonka lompakkoon muutenkin juoksee rahaa kyseisellä sikatilalla tehdyistä toimenpiteistä.

Maataloudella ja myös eläimillä tehtävällä bisneksellä on ollut maassamme oma erikoisasemansa, mutta tämän päivän tuottajien on herättävä siihen, että elintarvikkeiden alkuperästä useita vuosikymmeniä vieraantuneena ollut kuluttaja on alkanut uudelleen kiinnostua siitä, mitä maatiloilla on käynnissä ja mitä esimerkiksi ympäristöllemme tämän toiminnan seurauksena tapahtuu. Ruuantuotanto ei voi menestyä ilman kuluttajien luottamusta alaan ja luottamusta ei yleensä kannata rakentaa sellaisen huijauksen varaan, että kaikki on oikeasti niin hyvin, ettei nätimmin voisi olla.

Tällainen kupla on nyt puhjennut suomalaisen eläintuotannon kohdalla, jonka leivissä olevat mainosmiehet ovat vuosikymmenet rakentaneet kuvaelmaa, jossa eläintilat ovat yhä kuin sodanjälkeisessä Suomessa. Vaikka todellisuudessa viimeisen puolen vuosisadan aikana eläintuotanto on käynyt läpi rakennemuutoksen, jossa ovat muuttuneet täysin niin tilat ja tuotantomuodot, joissa eläimiä kasvatetaan, kuin itse eläinlajitkin. Suomalaisille ei ole myyty sen näköistä ruuantuotantoa kuin mitä suurin osa tuotannosta tänä päivänä maassamme on. Tässä tilanteessa eläinsuojelujärjestöistä joudutaan pyytämään: ”älkää ampuko viestinviejää”. Informaatiokatkos ei ole meidän vikamme, mutta me voimme yrittää auttaa.

Kurikkalainen sikatilallinen väläytti Helsingin Sanomissa, että hän pitää Animaliaa suurimpana uhkana alalleen. Mutta ei, alan suurin uhka ei ole, että joku kertoo, miten eläintuotanto tänä päivänä toimii. Ja vielä vähemmän suurin uhka on se, että joku – kuten me Animaliassa – kertoo eläintuotantoalalle, millaista eläinten kohtelua pidetään epäeettisenä ja ongelmallisena, millaisista käytännöistä pitäisi päästä eroon, että raivo eläintuottajien harjoittamia eläinten kohtelun tapoja kohtaan laantuisi.

Terveisiä Kurikkaan ja kaikille muille sikatiloille: Suomalaisen sikatalouden suurin uhka on, ettei sen piirissä ajoissa myönnetä, millaisia vaatimuksia ja toiveita nyky-yhteiskunta maataloudelle ja etenkin eläinten kasvatukselle ruuaksi asettaa. Jos näistä toiveista on vaikea saada selvää sieltä lakeuksien takaa, voi avuksi huikata vaikka niitä tämän päivän sinipaitoja: pyytää meitä siniliivisiä animalialaisia avuksi tulkitsemaan sitä, millaiset eläinsuojeluajatukset Euroopassa jylläävät ja mitä mahtavat pohtia kaupunkilaiset, jotka yleensä tuntevat eläimet yksilöinä, kun katselevat lihahyllyjen tarjontaa.


Ravintolaklubi esittäytyy

City-lehti tuo ravintolamediana ensimmäisenä uudenlaisen keskustelufoorumin helsinkiläisille ravintoloitsijoille, ravintola-alan vaikuttajille ja ravintolakulttuurista kiinnostuneille.
Tarkoituksena on blogata, keskustella, kommentoida, lähestyä ravintolakulttuuria käsitteleviä asioita ja ilmiöitä.

Palvelu tarjoaa lukijoille mahdollisuuden kurkkia ravintoloiden arkeen.
Ravintoloitsijat toimivat blogaajina.

City esittelee viikoittain aiheen, jonka ympärille keskustelua on mahdollista rakentaa.

Tällä viikolla puhutaan:
Kuinka monta asiakaspaikkaa Helsingin ravintoloissa on liikaa, vai onko? Kuka siitä hyötyy, näkyykö tämä hinnoissa? Onko Helsingin ravintoloihin mahdollisuus saada lisää asiakkaita esimerkiksi ulkomailta?
Helsingistä kansainvälinen bilekaupunki? Tai ruokaturismikohde? Pitäisikö Helsingin kaupungin antaa tässä pyrkimyksessä ravintoloille esimerkiksi markkinointi- tai muuta tukea?


Tahdotko?  25

Nov siinäpä vasta kysymys. Kyse on siis Johannan ja Arton häistä mitkä ovat aivan tuota pikaa, nimittäin lauantaina. Vihdoin he astelevat alttarille, ja heiltä kysytään tämä kysymys. Häitä on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja ei auta kuin toivoa että kaikki menee hyvin. Kaikki tosiaan menee hyvin jos vaan molemmat osapuolet ovat täysillä mukana.

Johanna on tehnyt paljon järjestelyjä häihin liittyen, ja paikka on missä ne pidetään on myös upea. Kutsukortti oli mielettömän kaunis kortti, missä oli etusivulla kauniit purppuran värit ja revontulia, sekä sisäsivulla kuva Johannasta ja Artosta lapin hengessä. Sev oli tosi suloinen.

En ole ikinä tietääkseni käynyt Lapissa, tai ehkä perheeni kanssa joskus milloin en ole painanut vielä mitään muistiin pienenä, mutta tämä on ensimmäinen reissu kun oikeasti menen Lappiin ihmettelemään sitä kaikkea kauneutta tai mitä se pitääkään sisällään. Kylmyyttä odotan kauhulla. Revontulet olisi unelma nähdä, mutta niitä ei ihan joka päivä tule vastaan.

Kunnioitan häissä Johannan toivetta ja pidän hänen siskonsa kanssa Johannan valitsemaa morsiuspukua. Onhan se upea. Se onkin aikaisemmin ollut jo näytillä julkisuudessa. Kaikkea en voi tässä blogissani paljastaa, sillä häät on myyty yksinoikeudella seiskalle ja tv 5 kanavalle, joten yksityiskohdat ja häävalmistelut, häät ja jälkitunnelmat näette näistä paikoista.Jännä nähdä miltä Arto näyttää häissä? Ketä vieraita on saapunut paikalle. Uskon että häihin mahtuu paljon menoa ja melskettä ja tv-jaksosta tulee mahtava kokonaisuus.


Angry Birds SM  2

Kuva: Rovio

Kuinka moni muistaa vielä Nokian järjestämät matopelin SM-kisat vuosilta 1999 ja 2000? Silloin parhaimmat matoilijat palkittiin Nokian uusimmilla perusmallin puhelimilla, 3210:llä ja 3310:llä. Nyt Nokia on päivittänyt kilpailunsa 2010-luvulle sekä pelin, pelivälineiden että palkintojen osalta. Maaliskuussa käynnistyvät ensimmäiset Angry Birdsin SM-kilpailut.

Vihaisia lintuja singotaan kisapaikoilta löytyvillä Nokian N8-älypuhelimilla, joilla myös palkitaan karsintojen voittajat sekä finaalien kolme parasta. Lisäksi Suomen mestari pääsee kahden hengen matkalle Hollywoodiin.

Karsinnoissa jokainen pelaaja saa viisi yritystä läpäistä kolme Angry Birds -kenttää, joiden yhteispisteistä muodostuu automaattisesti kisojen sivuille päivittyvä SM-ranking. Finaalissa voittaja ratkaistaan 32:n pelaajan turnauksella. Kisailemaan mahtuu kerrallaan kuusi pelaajaa, ja yleisö voi seurata heidän suorituksiaan tv-screenien välityksellä.

Nokian viestintäpäällikkö Tapani Kaskinen kertoo, että kilpailuun kannattaa rekisteröityä etukäteen.

”Odotamme, että tästä tulisi suosittu kilpailu, Angry Birds on kuitenkin hitti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Jos rekisteröitymättömiä pelaajia tulee kisapaikoille todella paljon, jonottamiseen voi mennä reilusti aikaa”, Kaskinen toteaa.

Kiertueaikataulu:

10.3. Kempele, Kauppakeskus Zeppelin

12.3. Jyväskylä, Kauppakeskus Forum

14.3. Lahti, Kauppakeskus Trio

16.3. Turku, Skanssi

19.3. Lempäälä, Ideapark

21.3. Vantaa, Jumbo

23.3. Espoo, Sello

25.3. Helsinki, Kauppakeskus Kamppi

26.3. Finaali: Helsinki, Kauppakeskus Kamppi

www.nokia.fi/angrybirds


Petri vitun Nygård  35

No siinä on meillä artisti. Täytyy sanoa, että vaikka ihmiset luulee, että mulla on jotain Petriä vastaan, se ei pidä paikkaansa. Tottakai aluksi vitutti ja tuli shokkina kun se ensimmäisen kerran päätti tehdä pilaa minusta. Eniten vitutti se että se lanseerasi jutun "oon hyvä panee kuin Henna Kalinainen" ja kertoi että olen niin sanonut bb-talossa, mutta jutusta puuttui pointti että miksi olin sanonut niin. En ihan huvikseni lähtenyt silloin kehumaan sänkytaitojani vaan se liittyi johonkin keskustelunaiheeseen, mistä en jaksa nyt alkaa enää jälkeenpäin kertomaan ettei siitä aleta taas nostaa meteliä. Silloin kun Petri ekan kerran pilkkasi minua, eniten vitutti video sillä se oli todella törkeä. musiikin olisi vielä ymmärtänyt. Sitten otti päähän se että kun on rakastunut ja seurustelee niin joku tuntematon äijä tekee pilkkaa halventavaan sävyyn. Ei tuntunut kivalta Antistakaan. Mutta molemminpuolin oli ylireagointia, mutta nyt Petri on päättänyt jatkaa kiusantekoa.

Taitaa tosiaan ottaa pannuun, että kaikki ei niele vittuilua yhtenä kappaleina. Minun esitykseni Nygårdille oli pohjanoteeraus, ja videon julkistamisen jälkeen olenkin vajonnut maan alle häpeämään ja asettanut itseni ulkonaliikkumiskieltoon! Ymmärrän myötähäpeänne, mutta joskus minullakin tosiaan menee yli ja tulee sekoiltua!

Valitettavasti mun tapauksessa se on julkista! No mutta joo mun taidoilla ei tosiaan toi rap-laulajan ura urkene eikä mikään muukaan sellainen, ja kossut ja siiderit ja vittuilut jätän nyt Petrille.

Olin kuulemma saanut kutsunkin Petriltä hänen levyjulkkareihin, mutta en sitten halunnut mennä paikalle. Ja tosiaan Petrin yksi biisi on helvetin hyvä ja sitä voisi kuunnella vaikka viikonlopun yhteensoittoon! Että no bad feelings, mutta täytyy sanoa että Petrille sopii paljon paremmin kyllä ihan noi omat rallatukset kuten juuri toi mun lemppari SELVÄ PÄIVÄ. Ei niitä muiden haukkumisbiisejä.

Siinä asettaa lopulta itsensä naurunalaiseksi. Se on nyt todettu. Oli laulutaitoa tai ei. Petri jos haluat ensi kerrallakin promota biisejäsi taas mun nimellä niin soita niin voin ihan ite mainostaa ettei sun tarvii mainita joka vuos mun nimee sun biiseissä et ne saa mainosta ;) Mee kyykkyyn on tällä hetkellä kuunnelluimpia Petrin uudelta levyltä.Jahas jahas!!!! Hyvää viikonloppua kaikille rakkaille <3


Töiden jälkeen  1

Lähdetäänkö töiden jälkeen yksille?

Kaupungin After Work-kulttuuri saa uuden piristyksen tänään. Kello 16 alkaen konttorirotat ja muutkin voivat suunnata Coronitaan. Joka perjantainen AF erottuu joukosta, sillä mezeistään tuttu paikka tarjoaa pieniä herkkuja juomien kylkeen, for free! Siis ilmaista ruokaa, joka on lähes yhtä hyvä asia kuin ilmainen juoma, eikös.

Freesi idea on myös After Work-passi. Jos käyt Coronitassa neljästi lounaalla saman viikon aikana, sinut palkitaan juomalla. Paljon kivempi idea kuin plussapisteiden keräily.

Tähän asti After Work tuntuu olleen synonyymina Baker’sin skumppailotteluun (ne kuuluisat egen lasit), joten piristys on tervetullut.

”Täällä on hyvä hioa viikonlopun taistelusuunnitelmia,” vakuuttaa Coronitan ravintolapäällikkö. Eli ei muuta kuin menoksi.


He ovat alasti  4

Cityn vaalijuttuun on nyt ilmoittautunut kuusi alle 35-vuotiasta ehdokasta...alasti. Kuvausaika on sovittu muun muassa Dan Koivulaakson (vas.) ja Katri Immosen (vas.) kanssa.

Iltapäivälehdessähän onkin jo kauhisteltu sitä että ehdokkaita pyydetään alastonkuviin, ja se on hyvä, koska jonkunhan se on moraalistakin tiedettävä. Me emme näe alastomuudessa mitään pahaa. Voiko sillä saada omalle aatteelleen huomiota?

Cityn ihmiskoe ja ehdokkaat ilman vaatteita, muttei ilman aatteita, julkaistaan 1.4. Pääsevätkö alastomat ehdokkaat eduskuntaan? Elämmekö huomiotaloudessa vai tuomiotaloudessa?


Mindfuckingia  1

Kuva: Kustannusosakeyhtiö Teos

Tästä kirjasta voi helposti kysyä samaa kuin Jari Sarasvuo:

”Mitä ihmettä tämä kama oikein on? Aforismeja?”

Tämä kirja on legendaarisen Jyrki-ohjelman luojan ja entisen ravibussien rahastajan Marko Kulmalan Kasvu. Kirjallisuustieteitä opiskelleena hän on sitä mieltä, että kaikenlaiset kirjat ovat kirjallisuutta, mutta joutui itsekin miettimään teoksensa lajityyppiä. Sopiva kuitenkin löytyi:

”Mindfucking, ja toinen lajityyppi, bisnesviihde. Tällaisia luokituksia ei kirjakaupoissa ole, mutta sellaiset voisi perustaa”, Kulmala selittää.

”Tavoite on, että kirjani myisi yhden kappaleen, mutta saa myydä myös ihan hemmetisti.”

Kirjaa kuvaillaan älylliseksi cocktailiksi ja jokaisen tehojuomaksi, mutta sivuilla seikkailevat sushikokit, Tarzan, virheetön seksi ja nykyisen Viipurin paikalle rakennettava MegaViipuri aiheuttavat kuitenkin lähinnä hämmennystä. Kulmalan mukaan tavoitteena on ajattelun herättäminen, mutta se tapahtuu ajattelua häiritsemällä.

Kirjassa on monia, jopa filosofisia kysymyksiä, mutta hyvin vähän vastauksia. Pyydetäänpä Kulmalalta nekin:

Mitä sinä todella haluat?

”Haluan elää päivä päivältä tavallisempaa elämää.”

Miten ostetaan auto?

”Hyvä kysymys, ajoin juuri autokaupan pihaan. Auto ostetaan tunteella ja intuitiolla, auton on oltava osa identiteettiä.”

Mitä on orjuuden ja vapauden välissä?

”Tämä hetki.”

Kuka keksi rakkauden?[B]

”[B]Kaija Koo. Ei, rakkauden keksi Jumala. Ja Kaija Koo.”

Edellinen