Ilmiöt

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2009.
Edellinen

Tarjoilija, ruoassani on kärpänen!  2

Sinä päivänä kun uutinen Matin ja Mervin joulukahakasta uutisoitiin iltapäivälehdissä, olin ystäväni kanssa ostoksilla. Menimme Vantaan Flamingo-ostoskeskukseen tarkastelemaan alennusmyyntejä, ja päätimme sen jälkeen mennä syömään. Koska olemme kokeilleet La Famiglia -ravintolaa Helsingin keskustassa ja aina saaneet ihanaa italialaisruokaa sieltä, päätimme mennä Flamingon La Famigliaan.

Ajattelin, että ehkä voisin sitten suositella paikkaa teille, hyvät lukijat, jos ruoka olisi siellä hyvää.

Paikan hovimestari oli ystävällinen ja ohjasi meidät pöytään, mutta sitten tuli ynseä nuori tarjoilijaneito, joka ilvehti, kun tilasimme kokiset, pastaa tomaattikastikkeella sekä BBQ-hampurilaisen. Emme välittäneet moisesta vaan syvennyimme ystäväni kanssa juttelemaan Matin ja Mervin kahakasta ja luimme iltapäivälehdet. Juttelimme asiasta jonkun aikaa, kunnes mahamme alkoivat kurnia.

-Missäs ne meidän juotavat on, eikös me olla istuttu tässä jo viisitoista minuuttia, ystäväni pohti ääneen.

Huikkasin hovimestarin paikalle ja kysyin, missä juotavat ja alkupala-leivät viipyvät. Hovimestari myönsi nuoren tarjoilijatytön unohtaneen meidät ja pyysi anteeksi. Saimme siis kokikset ja jatkoimme keskustelua Nykäsestä. Tosin siinä välissä jouduin pyytämään tarjoilijatytöltä lautaset alkupalaleipiä varten, koska niitäkään ei ollut pöydässä. Teki mieli murustaa leipää pöydälle pikkulapsen tavoin, mutta yritin muistaa äitini opettamat sivistyneet ruokailutavat.

-Eikös me olla nyt odotettu niitä ruokia jo tunti ja vartti? Ja eikös se hovimestari sanonut, että ehditään syödä ennen leffaa? Nythän elokuvaan on vain vähän yli puoli tuntia aikaa, ystäväni pohti taas ääneen.

Huomasin yhdellä nopealla vilkaisulla, että eräs pöytäseurue, joka oli tullut meidän jälkeemme, söi jo omia ruoka-annoksiaan. Silloin sain tarpeekseni.

Nousin paikaltani ja menin hovimestarin luo. Reklamoin ystävällisesti mutta päättäväisesti. Hovimestari pyysi taas anteeksi ja toi meille pikapikaa ruokamme. Ne olivat seisoneet lämpölampun alla pitkään, koska tarjoilijatyttönen oli unohtanut meidät toistamiseen. Näky oli sen mukainen. Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että ruoka olisi ollut lämmintä, maittavan näköistä tai edes hyvää. Jopa minä keitän pastaa paremmin kuin La Famiglian kokki. Ystäväni spagetit olivat päistä nivoutuneet yhteen suuriksi möykyiksi ja minun purilainen oli palanut sivuista karrelle, salaatti oli vanhaa ja ranskikset yököttävästi eltaantuneita. Alla kuva maailman ehkä kauheimmasta hampurilaisannoksesta, josta minun olisi pitänyt pulittaa melkein 14 euroa. Olisin mieluummin syönyt jopa Tapolan mustaa makkaraa, vaikka inhoan sitä yli kaiken.

Kuin pisteenä iin päälle suuri kärpänen liihotteli ravintolaan ja istui annokselleni juuri, kun laitoin yökköhampurilaispalaa suuhuni. Kuvotti niin paljon, etten edes pystynyt sanomaan: tarjoilija, ruoassani on kärpänen…

Laskuakaan emme saaneet, joten menimme ystäväni kanssa hovimestarin puheille ja kerroimme kokemastamme. Hän oli onneksi asiansa osaava mukava ihminen, joka pyysi todella nöyrästi anteeksi eikä ottanut meiltä mitään maksua ruoista ja lupasi ottaa tarjoilijan ja kokin puhutteluun. Hän tuntui olevan aidosti pahoillaan tapahtuneesta.

La Famiglian puolustukseksi täytyy myös kertoa, että kysyin viereisten pöytien asiakkailta, miltä heidän ruokansa maistuivat ja olivatko ne lämpimiä. Olivat ne kuulemma hyviä, joten minulla ja ystävälläni taisi vain olla huono tuuri. Olen siksi päättänyt antaa La Famiglialle uuden mahdollisuuden, koska olen useimmiten saanut sieltä ihan kelpo ruokaa.

Ruoasta puheen ollen: luin juuri äsken, että Japanissa hallitus on lailla kieltänyt, että miesten vyötärö ei saa olla yli 85 senttiä eikä naisten yli 90 senttiä. Terveysongelmat kun maksavat yhteiskunnalle.

Vähän sama juttu, kuin jos meillä säädettäisiin laki ettei alkoholia saa nauttia jos rupeaa rähinöimään. Ei sellainen auttaisi, jengi vaan joisi ja tappelisi kahta kauheammin. Holhoaminen saa monesti aikaiseksi enemmän tuhoa kuin hyötyä. Vain ihminen itse pystyy muuttamaan oman elämänsä suuntaa, siihen ei mikään laki kykene. Sama pätee Nykäseen, hänen pitää itse haluta lopettaa juominen, ennen kuin mikään muuttuu. Siihen saakka saamme lukea lehdistä mäkikotkan toilailuista samalla, kun syömme joskus parempia ja joskus huonompia ruokia ravintoloissa ympäri maata.

Nykänen varmaan sanoisi tähän loppuun osuvasti jotakin seuraavanalaista: ”jokainen on oman elämänsä orjantappura”.

Hamburger from Hell!
Hamburger from Hell!

Uskomatonta - ilmaista rahaa jaossa! Toimi heti!  11

Teininä kuljetin mukanani resuista paperinpalaa, jonka kulmat olivat harmaat ja muste levinnyt. Säännöllisin väliajoin kaivoin rakkaan lappuni esille ja vein sen vanhempieni eteen. "Että jos voisitte allekirjoittaa..?" Puolen vuoden taivuttelun jälkeen paperiin ilmestyi pari allekirjoitusta. Muistan vieläkin kukkapostimerkin, jonka liimasin paperiin. Muutaman päivän päästä se oli virallista - olin eronnut kirkosta.

(Tässä vaiheessa lukijan tulee ähkäistä äänekkäästi, rikkoa toista käskyä huudahtamalla "ei hyvä jumala taas tätä fanaattista eroakirkosta-liitykirkkoon -jauhamista". Voin kuitenkin vannoa, että kirjoitus on pinnallinen ja puhtaan rahanahne.)

Kärsinyt lappuseni oli tulostettu eroakirkosta.fi-sivustolta. Kuusi vuotta vanha palvelu mahdollistaa aikuisen eroamisen minuutissa. EK:n kulta-aika on juuri nyt käynnissä; eroamalla ennen ensi vuotta säästää kirkollisveron. Perinteiset 2500 euroa kuussa nostava säästää n. 265 euroa vuodessa. Itse käytän "kirkollisveroni" uskonnottomiin hyväntekeväisyysjärjestöihin. Jos maksaisin kirkollisveroa, tukisin hyväntekeväisyyttä vain 18 eurolla. Hah, I'm holier than thou!

Erottuani kirkosta paikallinen seurakunta lähetti paluupostissa kirjeen, jossa yritettiin vielä saada minua pohtimaan eroani. Taisi olla muuten ihan mustekynällä allekirjoitettu. Jätin tilaisuuden hyödyntämättä, mutta nykyään taivaan merkit nähnyt voi liittyä takaisin kirkkoon, no, liitykirkkoon.fi:ssä tietenkin. Leikin profeettaa ja ennustin LK:n samana vuonna kuin eroakirkosta.fi julkaistiin. Kirkko todisti olevansa kankea, sillä sivusto avattiin vasta viime kesänä.

Ja onhan kirkkoon liityttykin, mutta EK:n suosio on ollut hämmentävä; kuuden vuoden aikana netin kautta eronneita on ollut melkein 180 000. Iso osa eronneista eroaa joulukuussa ja vapautuu ensi vuoden veroista. Netti mahdollistaisikin pihille tapauskovaiselle tai -uskomattomalle oivan tilaisuuden shoppailla uskontoa. Joulukuussa erotaan, tammikuussa liitytään, hmm, häät tulossa, kyllähän ne pitää kirkossa pitää. Joulukuun piikistä huolimatta en usko liitykirkkoon.fi:n ensimmäisen tammikuun rikkovan ennätyksiä. Odotan kuitenkin innolla ensimmäistä pihiä kirkonrottaa. Ilmoita toki itsestäsi kommenttilaatikossa.

Vetäydyn loppuvuodeksi seuraamaan eroakirkosta.fi:n tilastojen kulmien jyrkkenemistä ja toivotan kaikille hyvää vuotta 2010. <3

http://www.eroakirkosta.fi TJEU - Tsekkaa jos et usko
http://www.liitykirkkoon.fi TJU - Tsekkaa jos uskot


Makkarakotka = Matti ja Mervi!  2

En ole taikauskoinen, mutta kun vuosi loppuu kahdella Matti-uutisella, eli Vanhasen marttyyrimaisella ja sympatianhakuisella ”olen sairas, eroan työstäni” -ilmoituksella ja Nykäsen bon voyage (käännettynä déjà vu) tappelu-uutisella, ensi vuosi voi pelkästään olla parempi.

Koska Nykänen on näistä kahdesta Matista se, joka on eronnut ja palannut takaisin useammin, keskityn tällä kertaa häneen.

Esittelykohdassani lukee, että tiedän, miksi Matti ja Mervi aina palaavat yhteen. Kuulostaa kornilta varsinkin nyt, kun Nykänen-Tapola taas ovat riidelleet ja raadelleet toisiaan, mutta uskokaa minua: he palaavat vielä yhteen ennemmin tai myöhemmin. Miten se sanonta menikään: until death do us part.

Mäkikotkan ja makkaraperillisen, eli "makkarakotkan" suhteessa on mielestäni kyse molemminpuolisesta riippuvuudesta. Parilla on klassinen viha-rakkaus-suhde. He eivät osaa elää ilman toisiaan eivätkä toistensa kanssa. Yhteiselo toimii suhteellisen hyvin, kun alkoholia ei ole kuvioissa mukana, mutta heti kun pari saa muutaman trinksun eikä kukaan ole heitä vahtimassa, piru on merrassa.

Surullisinta Nykänen-Tapola ”tappelu-episodi numero 357:ssä” on, että Matti ja Mervi kuvastavat oikeastaan aika tavallista suomalaispariskuntaa. Nyt joku älähtää jo, että ”miten sä Sunniva voit sanoa tollasta”, mutta malttakaa hetki ja lukekaa etiäpäin, niin kuin mummot tarpovat lumessa.

Eli olin sanomassa, että Matin ja Mervin kaltaisia suomalaispariskuntia on paljon. Sellaisia, jotka rakastavat toisiaan, mutta sitten esimerkiksi juuri joulupyhinä, kun otetaan hieman sihijuomaa, sattuu ja tapahtuu. Perheväkivaltaa jos jonkinlaista.

Tapola-Nykänen-keissi kuvastaa valitettavasti suomalaista alkoholikulttuuria karuimmillaan. Alkoholi on, ikävä kyllä, monen suomalaispariskunnan kolmas pyörä. Se ei sovi kuvioon. Onhan se jo useasti nähty, että kun laittaa Nykäsen, Tapolan ja viinat samaan sammioon, voi olla varma, että siitä syntyy soppa. Eikä Matti ole yksin syyllinen riitoihin. "It takes two to tango".

Känniaggressiivisuus on itse asiassa hieman kuin allergia. Jos tietää, että pähkinöistä tulee hengitysvaikeuksia, niin eihän niitä pähkinöitä kannata syödä. Ja jos tietää, että ostaessa kerralla viisi suklaalevyä tulee syötyä ne kaikki samalta seisomalta, ei ehkä kannata ostaa niin paljon suklaatia kerralla. Maailmahan on täynnä kaikenlaisia riippuvuuksia, mutta erityisen paljon Suomesta löytyy alkoholin aiheuttamia ongelmia.

Sääliksi käy, ettei entinen mäkikotka tajua mennä AA-kerhoon ja opetella raittiin elämän aakkosia. Ja yhtä lailla sääliksi käy, ettei Mervi tee samaa. Itse asiassa sääliksi käy, että ne suomalaispariskunnat, jotka läträävät juhlapyhinä alkoholilla, eivät tajua lopettaa ennen kuin rähinävaihe astuu kuvioihin. Ja erityisesti sääliksi käy näiden perheiden lapsia.


"Olen raskaana"  8

Olen usein baareissa ja yökerhoissa alkoholittomalla linjalla. (Okei, joskus myös aivan päissäni, mutta sen mainitseminen ei anna yhtä hyveellistä kuvaa itsestäni.) Selvin päin baarissa olevat vaikuttavat olevan kahdeksas ihme, joiden käytöksessä on jotain todella outoa.

”Miksi et juo?”, ”Älä ole tylsä”, ”Et sä oikeasti juo mitään?”. Vakiovastaukseni tylsistyessäni edellisen kaltaisiin kommentteihin on ”Olen raskaana”, ja vastauskertojen lukumäärän perusteella minulla voisi olettaa olevan toistakymmentä lasta. Vastaus harvemmin menee täysin läpi, mutta siihen kyselijän on hankalampi sanoa mitään vastaan.

Saako baarissa siis olla juomatta? Ja tarvitseeko siihen perustelujen arsenaalin, jotta päätös olisi oikeutettu. Jos ei vain halua juoda, ilman sen kummempia syitä, on kanssaihmisten reaktio usein ihmettelevä. Mikä sillä on vikana? Miksi se sitten edes tulee baariin? (Niin, pysyisi vaan kotona nössöilemässä.)

Autolla ollessa päätös on perustellumpi, ja näin ollen hyväksyttävämpi. Tosin, viime aikoina olen kuullut kuskeillekin kommentoitavan, että ”Kyllähän sä voit pari ottaa”…

Miksi juomattomuutta pitää perustella? Onko vähemmistöjen oikeutettava valintaansa, mutta enemmistöjen ei? Seuraavan kerran, kun olen baarissa cokis-linjalla, taidankin heittää vastakysymyksen juomattomuuttani ihmettelevälle; ”Miksi juot?”. Jos hän siis ei ole selvin päin.

Ps. Tipattomaan tammikuuhun en silti usko.


Näytä tissit! (eli mitä yksi lauantai tapahtui)  6

Unohtakaa jännityksen etsiminen nettikasinoilta. Internetin uusin uhkapeli on Chat Roulette, jossa voittaa joka kerta. Kyseessä on yksityinen web-kamerallinen chat-keskustelu, jossa juttelukumppani arvotaan. Ruletissa on yleensä 1500-2000 käyttäjää ympäri Tellusta (tutkimuksen mukaan lähinnä Saksasta, Jenkeistä ja Turkista). Jos arvottu naama ei miellytä, uuden kaverin saa nappia painamalla. Yksinäinen lauantai-ilta on mitä mainioin aika pyöräyttää ruletti käyntiin.

Start-nappulaa painaessani tutustun ilmiöön, jonka tulen näkemään vielä monta kertaa illan aikana: kaverillani ei ole web-kameraa. Suosittelen Omeglea, joka on CR ilman kameraa. Kaveri kiittää vinkistä heittämällä muutaman ilkeyden ja lopettaa jokaisen virkkeensä sanaan "bitch". Vastaan kohteliaasti ja kuulemma ärsytän hänet hulluuden partaalle. "Your partner disconnected. Press "Next" to find a new person!"

Ei kovin lupaava alku. Menkää Omegleen, kamerattomat ihmiset!

Toinen tapaus. Kohdalleni osuu krakovalainen mies, jolle alan hehkuttaa muutaman vuoden takaista Krakovan visiittiäni typerä hymy naamallani. Olen juuri kertonut myrtseistä vessamummoista ja siirtymässä zlotyn maksaviin rinkeleihin, kun mies kääntää kameransa kohti haarojaan. Miehen kädessä oli aivan jotain muuta kuin mielessäni siintänyt rinkeli. "You disconnected. Press "Next" to find a new person!"

Kolmas tapaus. Teksasilainen tatuoitu muusikko huomaa taka-alalla näkyvän Fenderin kitaran. Omat musiikilliset lahjani loppuvat nokkahuilulla soitettuun Ostakaa makkaraa -tulkintaan, mutta puhun kitaroista yllättävän ammattimaiseen sävyyn.

Neljäs tapaus, joka tapahtui yllättävän myöhäisessä vaiheessa. "Show me your tits", bongista hengittelevät jenkkiteinit pyytävät. Kieltäydyn kohteliaasti. "Show me panties!" Onnekseni olen erittäin laiska siivoamaan ja löydänkin talouteni mieshenkilön bokserit hylättynä lattialta. Nostan kalsarit ruutuun ja joudun ulos pelistä.

Illan häiriintynein tapaus tulee illan ainoan, heti yhteyden katkaisseen, naisen jälkeen. Miehellä on sikanaamari ja hän pyytää minua kääntämään kaiuttimeni päälle voidakseen röhkiä. Pudistelen päätäni kameralle. Joulusika työntää punaisen omenan suuhunsa. Next.

Tuntia myöhemmin olen nähnyt kaiken jo pari kertaa. Muutamasta törkytapauksesta huolimatta uskoni ihmisten ystävällisyyteen alkaa palata. Kyynikkona oletan kuitenkin CR:ssa harvinaisen sukupuoleni auttavan juttuseuran saannissa. Suostuttelen pitkään miestäni kameran eteen. Parrakkaan miehen huomatessaan melkein jokainen sulkee yhteyden. Seuraan hämmentyneenä tilannetta. Jokaisen hylkäyksen myötä tulee selvemmäksi, ettei miehiselle ystävyydelle ole tilaa Ruletissa.

Kuudes tapaus on illan positiivisin. Saksalainen mies löpisee saksalaisista bisseistä, bissekellareista ja post-rockista. Suomalaisella lagerilla ei voi keulia, mutta mies ihastuu epänationalistisesti nimettyyn Magyar Posseen. Mies on basisti ja käännän suomalaisia basistivitsejä englanniksi. Niistä ei voi ymmärtää mitään, mutta saksalainen nauraa ja jähmettyy liikkumattomaksi pikselimössöksi ruudulleni. Ffuu.

Seuraavakin yritys osoittautuu saksalaiseksi. Hetken juteltuamme poika alkaa kouristella hälyyttävästi penkillään. Suunnittelen eurooppalaiseen hätänumeroon soittamista, kun hän palaa ruudun ääreen kertomaan suosikkijoukkueensa jalkapallovoitosta.

Kello kaksi yöllä kohdalle osuu turkkilainen mies, jalkapallofani hänkin. Istanbulissa asunut kalsarisankarini turinoi turkkilaisen kanssa eri joukkueista kiivaaseen tahtiin. Yritän sanoa jotain kebabista ja jogurttikastikkeesta väliin.

Herra numero yhdeksänkin on kebabin syntysijoilta. Lyhyen tutustumisen jälkeen minua kositaan web-kameran välityksellä. Kieltäydyttyäni mies kysyy, haluaisinko ehkä mennä naimisiin hänen kaverinsa kanssa (tässä välissä kaveri tulee hymyilemään nenä kamerassa kiinni). Oletan hänen käyvän koko sukunsa läpi, mutta seuraava kysymys yllättää: "If you prefer girls I have a sister too?".

Tuntia myöhemmin iskee baarista tuttu ilmiö; otetaan yhdet vielä. Kahlaan läpi kymmeniä ihmisiä. Monet kertovat nähneensä paljon suomalaisia - itse en ole tavannut yhtään. Ruletti yrittänee parittaa eri kansalaisuuksia yhteen IP-osoitteiden perusteella.

Aura-autot aloittavat kolistelunsa, ja lopetan ruletin pyörittelyn. Viimeiseksi jäänyt floridalainen poika vilkuttaa ja pyytää käymään. "I promise", sanon ja vilkutan takaisin. Aion tietenkin rikkoa lupaukseni, mutta vieraan ihmisen ystävällisyys lämmittää oudosti introvertin suomalaisen mieltä. Aamulla konttorilla virittelen web-kameraa kiinni iBookiin ja näppäilen Ruletin osoitteen selaimeen. Blogikirjoitus on jo valmistunut, joten en voi panna Rulettia taustatyön piikkiin. Tunnustan, olen ehkä hieman koukussa. Sormi Start-napilla nojaudun eteenpäin jännittämään, mitä tänään tapahtuu.

http://www.chatroulette.com
http://www.omegle.com


Stubb, sänki ja valkoparta!  9

Joulu on onnellista aikaa. Tai siis pitäisi olla.

Suomessa voidaan huonosti, sehän ei ole varmasti kellekään uutinen. On köyhiä, työttömiä, pitkäaikaissairaita, masentuneita ja muissa huonoissa olosuhteissa eläviä. Ja Suomi on maailman johtavia maita itsemurhatilastoissa. Varsinkin nuoret miehet eivät kerro huonosta voinnistaan vaan pitävät sisällään kaiken surun ja ahdistuksen viimeiseen hengenvetoon saakka.

Mietin näin joulun alla, miksei maassamme tehdä jotakin tälle vakavalle masennusongelmalle. Mielestäni kaikki kumpuaa onnellisuudesta, tai siis sen puutteesta. Mutta miten saisimme suomalaiset onnellisiksi? Siinä vasta pulma.

Miltä kuulostaisi onnellisuusministeriö? Kaakkois-Aasiassa on olemassa pieni maa nimeltä Bhutan, jossa on ihka oma onnellisuusministeri. Maailmassa onkin vain yksi sellainen. Tyypin tehtävänä on turvata ihmisten, kulttuurin ja luonnon hyvinvointi ja samalla tietenkin myös maan vaurauden lisääminen.

Yleensä maiden ja samalla ihmisten yleistä hyvinvointia mitataan bruttokansantuotteella. Mutta Bhutanissa on käytössä bruttokansanonnellisuus mittarina siitä, miten maalla menee. Bhutan on järkeillyt asian niin, että jos kansa voi hyvin, myös maa menestyy. Aika simppeliltä kuulostaa, mutta myös loogiselta.

Haluaisin meille Suomeenkin onnellisuusministerin tai -ministeriön. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänähän on periaatteessa ”tehdä” suomalaisista terveitä ja onnellisia, mutta tähän saakka ministeriön monet kymmenet miljoonat eurot ovat mielestäni menneet harakoille. Tulosta kun ei ole saatu aikaiseksi. Tai ainakaan se ei näy muussa kuin kohonneissa mielenterveysongelmissa ja itsemurhatilastoissa.

Jos minä siis saisin päättä, Suomen eka onnellisuusministeri voisi olla aina yhtä leveästi hymyilevä ulkoministeri Alexander Stubb. Mutta tämä on tietenkin toiveajattelua. Tiedän, että Suomi tarvitsee Stubbin ulkoministerin tehtäviin, ja hän tekeekin hemmetin hyvää työtä. Hänhän kutsui äsken omaan kotiinsakin joulukekkereille Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Puolan ulkoministerit perheineen. Loi suhteita vapaa-ajallaankin. Ja paikalla oli suomalaisen jouluruoan lisäksi jopa joulupukki.

Tarkemmin ajatellen ehkei Stubb olekaan paras vaihtoehto onnellisuusministeriksi. Stubb on tehokas ja iloinen, mutta onnellisuudesta en tiedä. Nimi Stubb tarkoittaa muuten suomeksi parransänkeä. Sen sijan se pitkällä valkoisella parralla varustettu heppu nimeltä joulupukki, voisi olla paras vaihtoehto onnellisuusministeriksi. Hän on takuuvarmasti onnellinen ja jakaa ihmisille iloa ja toivoa.

Hyvää joulua kaikille!


Jouluevankeliumi (erittäin vapaasti mukaillen)  2

Siihen aikaan antoi yrittäjä Sedu käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava yökerhokulttuurin uudistus.

...

Niin myös Mehdi lähti SK:lta, ja meni perustamaan omaa baariaan. Hän lähti matkalle yhdessä partnerinsa Nikon kanssa, joka halusi myös oman yökerhon.

...

Heidän siellä ollessaan tuli muidenkin yökerhojen syntymän aika. Yökerhot syntyivät pääasiallisesti pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin, koska niille ei ollut tilaa muualla Suomessa.

...

Sillä seudulla oli bilettäjiä yöllä ulkona (?!) vartioimassa juomiaan.

...

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi promotyttö, ja kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi bilettäjät, mutta promotyttö sanoi heille:
"Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille syntynyt Uusi Yökerhokulttuuri. Tämä on merkkinä teille: te löydätte yökerhon, jossa on vip-tila.

...

Bilettäjät sanoivat toisilleen: "Nyt kaupunkiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä promotyttö meille ilmoitti."

...

He lähtivät kiireesti, ja löysivät Mehdin ja Nikon luomuksen; yökerhon vip-tilalla. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli yökerhokulttuurista sanottu. Kaikki, jotka kuulivat bilettäjien sanat, olivat ihmeissään.

...

Bilettäjät palasivat kiittäen ja ylistäen Sedua siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Hyvää joulua! :)


Tiikerin pimppi!  6

Tiger Woods jäi kiinni. Ja nyt jengiä kiinnostaa, kuinka monta naista vielä ilmoittautuu golfaripoitsun rakastajiksi ja löytyykö lehtolapsia. Minua kiinnostaa ihan toinen asia. Haluan tietää kuka on Tiikerin ”pimppi”, siis ”pimp”, eli parittaja.

Ruotsalaismalli Carolina Gynning kertoi äskettäin blogissaan, kuinka eräs mies oli jonkun aikaa sitten lähestynyt häntä Lontoossa kertoen, että hakee Tigerille naisseuraa. Kyseinen heppu kysyi, olisiko Carolina kenties kiinnostunut olemaan Tikrun ”tyttöystävä”. Carolina oli kieltäytynyt kunniasta ja luullut koko hommaa vitsiksi. Nyt malli-juontaja lopulta tajusi, ettei pyyntö ollut vitsi, vaan että asialla todennäköisesti oli golfarin parittaja.

Nyt kysymys kuuluukin: kuka on Tiikerin parittaja, who is Tigers pimp? Oliko parittajia yksi vai enemmän ja olivatko nämä ”pimpit” miehiä vai naisia? Ja miten he toimivat, ettei media saanut vihiä Tikrun salaisista afääreistä? Ja tärkein kysymys, kuka ryhtyy parittajaksi ja kuinka paljon parittajan työstä maksetaan? Vai toimiiko esim. golfarin pr-tyyppi tai joku muu henkilökunnasta parittajana. Ehkä saamme tietää nämä asiat, kun media alkaa tonkia Tiikerin ja hänen ”soon to be” ex-vaimonsa Elin Nordegrenin asioita.

Joka tapauksessa haluaisin tietää lisää näistä suurten starojen ”pimpeistä”. Onko se ihan normaalia, että tähdillä on sellainen. Ja ovatko parittajat henkilökohtaisia vai maa-/tapahtumakohtaisia. Kyllähän se jo tiedetään, että monessa maassa joku pr-henkilö tai vastaava tapahtumajärjestäjä etsii esim. rokkistaroille niitä yöseuralaisia, mutta miten ne asiat pidetään salassa.

Ainakin nyt voi todeta, että Tikrun pimppi ei tainnut olla kyllin hyvä työssään.


Totta vai tarua?

Pikkujoulukauteni on päättynyt. Se sai kunniakkaan lopetuksen torstaina, mallitoimisto Paparazzin kemuissa. Kauden päättymisen kunniaksi haluan kumota muutamia yleisiä harhaluuloja, ja todistaa tosiksi joitain väittämiä.

Aloitetaan:

Mallit eivät syö. Tarua. Tai ainakin Paparazzin mallit nautiskelivat pavuista, kanakoivista ja makkaroista. Valkoisista makkaroista.

Sedät jaksaa heilua. Totta. Pukumiehen tanssi on kankeaa, mutta toimivaa, jos tyylipisteitä ei jaeta.

Petteri Ahomaa ja missit. Tarua. Myös Petteri Ahomaa ja mallit-yhdistelmä näyttää toimivan.

DJ:t ovat trendikkäitä nuoria kolleja ja kissoja. Tarua. DJ voi myös olla valkohapsinen vanhaherra, ja meno pysyy silti hyvänä.

Riki Sorsalla on komea tuulenhalkoja. Totta. Riki oli juhlissa kolmas henkilö, joka minua kätteli, emmekä ole ennestään tuttuja, joten pakkohan tuo seikka oli tarkistaa.


Rumat ihmiset pois ruudultani!  8

"Kauniille ihmisille päiväkin on aina kaunis", brasilialainen mies toteaa uimahousuissaan hiekkarannalla. 11 000 kilometrin päässä Helsingissä on räntäinen lauantai. Yhdysvaltalaiset johnit ja puolalaiset henrykit ovat pari päivää pähkäilleet ja päättäneet, että olen tarpeeksi kaunis heidän yhteisöönsä. Katson kuvaani, jota Michael kertoi rakastavansa. Kuvakulmalla ja tarpeeksi pimeällä huoneella saa ihmeitä aikaan.

BeautifulPeople.com on palvelu ihmisille, jotka ovat kyllästyneitä näkemään rumia ihmisiä mainstream-sivustoilla. BP:ssä voi deittailla lihaksikkaita uroksia ja flirttailla tsekkikaunottarien kanssa. Keskustelupalstalla voi todistaa, että samaan päähän mahtuu sekä kollageenia että älyä. Panen kauniit ihmiset tiukille ja klikkaan itseni lukemaan politiikkaan liittyviä keskusteluja. Salaliittoteoriat näkyvät kiinnostavan kauniita. Ollaankohan siellä huolissaan rumien soluttautumisesta?

Olen aina tuntenut tiettyä myötähäpeää katsoessani amatöörien kuvia, joissa mutristellaan huulia sotkuisessa makuuhuoneessa tai pullistellaan hauiksia hammastaharoiskeisen peilin edessä. BP on tämän heimon koti. Koska sivulle rekisteröityviä kandidaatteja ei tutkita mittanauhan ja kultaisen leikkauksen avulla, vaan vastakkaiset sukupuolet äänestävät toisiaan, on kauneuden kirjo vaihteleva. Vaikka yritän hylätä negatiivisen asenteeni käyttäjiä kohtaan, en pysty puuduttavalla selauksella näkemään yhtään komeaa tapausta. Olen löytänyt Internetin Onnelan!

Niin alentuvasti kuin yritänkin BP:iin suhtautua, tunnen kylmän vihlaisun brassipojan ilmaistessa ettei pärställäni pääse palveluun. Avaan miehen profiilin ja totean mielessäni, että ruma olet sinäkin. Vihaan reaktioitani, vihaan että kenenkään tarvitsee hakea hyväksyntää tällaiselta sivustolta. Mitä BP:n tarkoitus on? Eivät kai netissä roikkuvat "rumat" ihmiset ole ajaneet ketään paniikkikohtauksen partaalle? Onko jäsenillä Mensan sinkkuryhmän jalo tarkoitus kirkastaa geeniallasta? Vaikea uskoa. BP tarjoaa voitelua ja hyväksyntää, ei komeita deittikumppaneita.

Puoli tuntia jäsenyyttä riittää minulle. BP pyytää perustelua sille, miksi haluan palata takaisin tavallisten kuolevaisten joukkoon. Tässä vaiheessa selviää etteivät BP:n perustajat mitään estetiikan filantrooppeja ole; vaihtoehtona pitkässä valikossa on palvelun kalliit maksut. Itse ohitan kyselyn, vaikka osatotuus löytyykin listalta: "Minusta tuntuu, että BP vaikuttaa negatiivisesti omaan imagooni". Deletoin profiilini ja lähden ulos joulukuiseen pimeyteen. Kaukana ovat Brasilian aurinkorannat ja kauniit ihmiset. Kalevankadulla vastaan tulee mainosjuliste: "Arvioimme esineitä, emme ihmisiä." Harmi BP:lle, että helsinkiläinen panttilainaamo ehti ottaa sloganin ennen heitä.

Edellinen