• Mirja Wuokko

Lukeva kumppani on paras

Olen puolustanut hyvää lukutaitoa eri blogikirjoituksissani, jotka ovat liittyneet elämässä pärjäämiseen ja opintomenestykseen ym. En muista olenko saanut yhtään lukemista puolustavaa kommenttia, mutta lukutaitoa vähättelevää palautetta on sen sijaan tullut.

En tiedä, vihaavatko ihmiset oikeasti lukemista ja kirjoja, vai onko kysymyksessä jonkinlainen väärinkäsitys? Ehkä defenssimekanismi? Lukihäiriöisten puolustaminen? Käytännön älykkäiden esiin nostaminen?

Ehkä ihmiset ovat törmänneet ärsyttäviin kirjaviisaisiin besserwissereihin, joilla ei ole käsitystä siitä, miten asiat oikeassa elämässä menevät?

Kannustan lukemiseen, koska se tuo niin paljon iloa elämään, ja koska sen hyödyistä on niin paljon faktatietoa. Ei lukemisen mainostaminen tarkoita sitä, että sen pitäisi olla kaikkien lempiharrastus, tai että elämä menisi kokonaan pilalle, jos ei ole hyvä lukemaan. On paljon muutakin kivaa tekemistä ja muuta todella tärkeää elämässä.

Jos kuulut ehdottomaan tekijä-porukkaan, voit lopettaa lukemisen tähän.

Lukemisesta on kiistattomasti hyötyä älyn kehittymisessä, muiden ihmisten ja maailman ymmärtämisessä, opintomenestyksessä, ja nyt todistetusti myös tunnetaitojen kehityksessä.

Uusimmissa tutkimuksissa on huomattu, että paljon kaunokirjallisuutta lukevat ovat muita paljon parempia ymmärtämään erilaista elämäntapaa, erilaisia kokemuksia ja erilaisia ihmisiä.

Mikä tahansa lukeminen ei tuo hyvää tunneälyä. Jostain syystä ns. hyvän kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää eniten älyä ja empatiaa. Faktatieto tai kioskikirjallisuus eivät tuo samaa hyötyä.

Kaunokirjallisuuden lukijat parantavat kykyään käsittää, että muilla ihmisillä voi olla erilainen elämä, erilaiset ajatukset ja toisenlaisia tunteita kuin mitä itsellä on. Toisin sanoen, typeryys ja itsekeskeisyys vähenevät. Mielen teorian tutkijat ovat huomanneet saman.

Psykologi Raymond Marin ryhmän tutkimukset lukemisesta ja mielestä ovat varsin perusteelliset.

Marin tutkimuksissa tosin huomattiin, että pitkien elokuvien katsominen ja niistä keskusteleminen voivat myös kehittää lapsen tunneälyä.

Korkeakirjallisuuden lukijoita pidetään usein vain snobeina ja ärsyttävinä itseään muita parempina pitävinä raukkoina. Time-lehden artikkeli Reading Literature Makes Us Smarter and Nicer kertoo lyhyesti mistä on oikeasti kyse. Lukeminen tekee ihmisestä paremman ihmisen.

Parisuhteen kannalta korkea älyllinen ja empaattinen kapasiteetti on yleensä vain plussaa. Koska lukijat eivät ole vain fiksuja ja kivoja, vaan myös muita viisaampia, on myös parisuhteessa mukavampaa kuin ymmärtämättömän ja jäykän partnerin kanssa olisi.

Lukevan kumppanin mieli on eloisampi, ymmärtäväisempi ja joustavampi. Seuraavaan deitti-kuvaan kannattaa ottaa vaikka Paul Austerin kirja, eikä mitään muuta rekvisiittaa, kuten lapsia, nalleja, kaulimia, veneitä, lentokoneita, autoja tai golf-mailoja.

Tässä vielä varsinainen hehkutusten hehkutus lukijoista.

37 kommenttia

shiwan8

17.8.2014 13:27

Ei se lukemisen promoamisesi saa vastustusta mistään muusta syystä kuin siksi, että maalaat jutuissasi lukijat täysin lukemisen tyypistä riippumatta paremmiksi ihmisiksi kuin ne jotka eivät lue. Elitismisi saa kritiikkiä, ei siinä ole mistään muusta kyse.

"Lukemisesta on kiistattomasti hyötyä älyn kehittymisessä, muiden ihmisten ja maailman ymmärtämisessä, opintomenestyksessä, ja nyt todistetusti myös tunnetaitojen kehityksessä."

Juu, koska siis seiskan lukijat ovat niin helvetin fiksuja noin niin kuin oletusarvoisesti ihan kaikessa. :D

Tunneälyn kehittäminen lukemalla on ihan samaa kauraa kuin minkä tahansa taidon kehittäminen lukemalla teoriaa. Saa tietoa, mutta ei ymmärrystä. Ymmärrys vaatii kokemuksia ja kykyä soveltaa mitä taas lukemalla ei yksinkertaisesti voi saada missään mainittavissa määrin. Monikohan puuseppä noin esimerkiksi lukenut kirjan puuhuonekalujen tekemisestä ja automaagisesti on osannut täydellisesti hommansa ilman minkään sortin käytännön treeniä? Veikkaan nollaa kappaletta maailman historiassa. Sama noiden mielen sisäisten asioiden kanssa. Teoriaa ja muiden touhuja lukemalla oppii vain katsomaan vierestä, mutta mitään omaan toimintaan liittyvää kykyä siitä ei saa.

"Korkeakirjallisuuden lukijoita pidetään usein vain snobeina ja ärsyttävinä itseään muita parempina pitävinä raukkoina. Time-lehden artikkeli Reading Literature Makes Us Smarter and Nicer kertoo lyhyesti mistä on oikeasti kyse."

Koen jotenkin koomisena, että ensin kiistät korkeakirjallisuuden lukijoiden statuksen snobeina ja elitistisinä raukkoina. Sitten käytät muutaman lauseen osoittaaksesi sen statuksen kuitenkin lähtökohtaisesti todeksi. Miksi? Eikö olisi fiksumpaa osoittaa sen väitteesi olevan totta eikä suoraan kaivaa kuoppaa sen alle?

Katsos kun tässä pääsemme näkemään juurikin sen lukuelitismin syvimmän olemuksen, pakottavan tarpeen saada korostaa omaa erinomaisuuttaan harrastuksensa pohjalta esittämällä se sellaisessa valossa, että se olisi jotenkin se ainoa tie onneen ja vähintäänkin parempi harrastus kuin mikään muu. Henkinen terveys, moraali ja fyysinen hyvinvointi ovat tuossa vertailussa teille täysin toissijaisia asioita, ilmeisesti koska niillä ei ole konkreettista yhteyttä lukemiseen. Varmaan hauskinta tässä on se, että tätä perustellaan sillä, että glorifoiduista harlekiinikirjoista (mitä siis nämä korkeakulttuurin nimikkeen alle sijoittuvat sosiaalipornokirjat faktisesti ovat) pitäisi mielestäsi oppia käytännön taitoja.

Lopussa päätät vielä todeta, että sen sijaan, että ihmiset toisivat asianmukaisesti todellisessa valossa itseään esille, heidän pitäisi alkaa luomaan vääriä mielikuvia itsestään poseeraamalla puolituntemattoman kirjailian opus kädessä. Minulle jää tässä nyt hyvin epäselväksi se, miten potentiaaliselle kumppanille avoimesti valehteleminen olisi hyvä asia, mutta näytät olevan sitä mieltä että se on.

Empaattisen ihmisen mieli on joustavampi ja ymmärtäväisempi, uteliaan ja mielikuvitusrikkaan ihmisen mieli on vilkkaampi. Voi olla, että ammentamalla muiden vastaavien ihmisten visioita saattaa nämä ominaisuudet omaava saada niihin "lisäpotkua", mutta mitään todisteita sen puolesta ei ole, että nuo kyvyt olisivat riippuvuussuhteessa lukemiseen.

Sitten on olemassa sellainen jännittävä käytännön kahtiajako ihmisissä. On ihmisiä jotka haluavat katsoa tapahtumia sivusta pelätessään niihin osallistumista ja niitä jotka eivät tyydy vain katsomaan sivusta vaan haluavat kokea. Kaunokirjallisuuden massakuluttajat ovat nimenomaan tuota ensimmäisen kuvauksen alle sijoittuvaa osastoa. Samaan porukkaan kuuluvat saippuasarjojen, romanttisten ja draamaelokuvien sekä sosiaalisen rinkinsä sossupornon kuluttajat. Ei se tee heistä huonoja tai vähemmän arvokaita ihmisiä, ainoastaan sivustakatsojia ja myötäeläjiä. Heidän toimintatapansa tarkoitus on paikata sitä mitä he eivät saa elämäänsä muualta.
Henkilökohtaisesti preferoin asioihin osallistumista, kokemista ja tapahtumien/kokemuksien henkilökohtaisuutta. Luen kyllä keskiarvolla kaunokirjallisuuden kirjan per vuosi, ei siinä, mutta minulla ei ole mitään illuusiota sen touhun realiteeteista verrattuna vaihtoehtoihinsa. Koska haen tietotaitoni sosiaalisten asioiden osalta asioimalla ihmisten kanssa, aidosti kuuntelemalla heitä ja yrittämällä ymmärtää heidän ajatuksiaan ja niiden taustoja, kaunokirjallisuus ei anna minulle yhtään minkään sortin hyötyä sillä sektorilla. Miksi? Koska se on sosiaalisesti aktiiviselle ihmiselle yhtä kehittävää kuin matemaattisten aineiden tohtorille ala-asteen matematiikan kirjojen jatkuva tankkaaminen. Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tällainen keskustelukanava kuin City on opettaa ihmiselle paljon enemmän ihmisten keskimääräisestä ajatusvirrasta kuin mikään kirja ikinä. Tämä jo ihan sen takia, että täällä pääsee näkemään sitä miten oikeassa elämässä roolia vetävät ihmiset toimivat kun anonymiteetin suoja tarjoaa heille mahdollisuuden laskea suojaukset ja antaa todellisen minänsä puhua. Jo pelkästään minuun kohdistunut kritiikki kertoo huikeasti ihmismielestä vaikka minusta se ei mitään kerrokaan. :D

Kaunokirjallisuuden lukemisessa ei ole mitään vikaa. Jokaisen on kuitenkin syytä miettiä haluaako mielummin katsella sivusta valtavia määriä kuvitteellisia elämiä ja niiden tapahtumia vai elää omaa elämäänsä. Vallitsevan teknologisen ja evolutiivisen tilan ollessa voimassa, molempia ei voi samanaikaisesti saada. Tietokonepelien kehittyminen on johtanut siihen, että ollaan päästy lähelle, mutta sekin on vielä kaukana siitä, että hankkii ne kokemukset itse oikeasta maailmasta.

Mut siis joo, jos sopo kiinnostaa niin antaa palaa vaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

readerleader

18.8.2014 15:50

Eli 34-vuotiaana olet lukenut korkeintaan 25 kirjaa (oletan ettet oppinut lukemaan ennenkuin täytit vähintään 9). Väität siis että itse elämällä olet oppinut enemmän kuin satojen aiempien sukupolvien yhteiset kokemukset kaunokirjallisuuden mestareilta?

Taidat nyt itse astua omaan miinaasi ja sekoittaa korkeakouluopiskelun ja mahdollisen tutkinnon siihen että on itseoppinut, myös kirjallisuuden kautta. Kirjallisuushan siis kattaa koko inhimillisen tiedon kirjon. Kieli on myös kaiken ajattelun väline. Ihmisen tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu mielikuvitus ja kaikkein tehokkain aktivoija molempiin on kaunokirjallisuus. Ei tietenkään sovi väheksyä laajaa sanavarastoa joka kehittää sekä ilmaisua että abstraktia ajattelua.

Olet oikeassa siinä että pelit ovat kaukana todellisuudesta, mutta kaukana jäljessä ne ovat myös kirjallisuudesta.

Kirjallisuus ei korvaa elämänkokemus ja elämänkokemus ei missään nimessä korvaa kirjallisuutta mitä tulee asioiden ymmärtämiseen ja sivistyneisyyteen.

Ihmettelen suuresti tätä ristiriitaa kohdallasi: kirjoitat hyvin selkeästi ja omaat valtavan määrän tietoa eri asioista. Miten tuo on mahdollista lukematta?

Lapsena luin paljon lasten- ja nuorten kirjoja, mutta jo hyvin varhain aloitin kaikenlaisen kirjallisuuden ahmimisen.

En todellakaan haluaisi tässä snobbailla lukemani kirjallisuuden määrällä tai laadulla, mutta olen lähes pakotettu sanomaan että hyvin laidasta laitaan on tullut luettua kaikkea. Nietzschestä Aku Ankkaan, koulukirjoista sci-fiin. Aikakauslehtiä, jättiläisromaaneja, sarjakuvia, tiedekirjallisuutta, melkein mitä vaan. Sivumäärät mitattaisiin varmasti miljoonissa ja toivon että vielä olisi toinen puoli vuosisadasta rapioineen aikaa käyttää myös lukemiseen.

Olen kuullut sanottavan ettei aika riitä lukemiseen, itse luen koska yksi elämä ei riitä.

etnakojaanlue

18.8.2014 16:33

Juurihan tuossa näytettiin se tieteellisesti todettu yhteys. Mitä kohtaa et ymmärtänyt?

shiwan8

20.8.2014 17:34

Readerleader, en nyt ihan ymmärrä miten ihminen oppii elämän käytännön tosiasioita romanttisesta hömpästä. Sitähän tietokirjallisuuden ulkopuolelle sijoittuvat kirjat menneiltä sukupolvilta käytännössä ovat. Epärealistisia tapahtumaketjuja, joissa ihmiset käyttäytyvät epäluonnollisesti ihan vain koska kirjoittaja on halunnut tuoda esiin jonkin mielestään sielua hivelevän seikkailun, jollaisen toteutuminen keskimääräisessä ihmiselämässä on lottovoittoa epätodennäköisempää.

Monikohan kuuluisampi taidemaalari osasi asiansa kuten parhaimmillaan osasi heti lähdöstä ilman käytännön kokemusta jonkin sen ajan taiteellisen oppaan lukemisen takia? Veikkaan luvuksi nollaa.

Olen kyllä tietoinen siitä mitä kirjallisuus kattaa kokonaisuudessaan. Siitä tässä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan kirjallisuudesta joka vastaa Romeo & Julia-tyyppistä yliammutun romanttista höpöhöpöä. Se voi olla viihdyttävää, mutta käytännön sovelluksia siinä ei lukijalle tarjota. Jos haluaa oikeasti ymmärtää jotain maailmasta lukemalla, niin on A) pakko mennä tieteenalalle opiskelemaan tai B) lukea ihmisten raadollisesti ilmaistuja kokemuksia. Sota-ajan nuorten aikuisten myöhempien aikojen muistelmista löytyy paljon enemmän elämänoppia kuin näistä nyt promottavista "tietolähteistä". Ja kuten tuolla toisaalla kirjoitin, jos ei ole kykyä soveltaa oppimaansa, ei ole juuri mahdollisuuksiä hyödyntää sitä missään.

Katsos kun näiden keittiöpsykaajien kollektiivinen ongelma on se, että he mieltävät sadut todellisuudeksi joka tapahtuu vähän mielenkiintoisemmassa miljöössä kuin suomalaisen pikkukylän laitamilla tapahtuvan ihan oikean todellisuuden. Sitten kun se kyky kyseenalaistaa lukemaansa puuttuu, he kyllä ymmärtävät, että jossain olosuhteissa jokin tapahtuma ketju johtaa tietyyn tulokseen, mutta ymmärrys siitä puuttuu, että toisissa olosuhteissa homma myös toimii ainakin osittain eri tavalla. Matemaattisena vastineena samalle asialle voisi olla se, että he ymmärtävät, että 3+6=9, mutta eivät käsitä, että 5+4=9 tai että 1+8=9. Tuon takia en pidä kirjoitetun sossupornon suurkuluttajia mitenkään erityisen fiksuina vaikka Mirja niin tekeekin.

Se on sitten eri asia jos on ihan aidosti oppinut jossakin merkittävässä asiassa, mutta sekin on järjestäen tapahtunut koulun penkillä eikä keksi kädessä kotona harmaan sävyjä uudestaan ja uudestaan lukemalla.

Tämän käsittelyssä olevan höpökirjallisuuden yksi ongelma on se, ettei se ruoki millään tasolla mielikuvitusta ellei satu visualisoimaan päässään lukemaansa, ja silloinkin se kehitys rajoittuu lukemisen ja ajatuksen tasolla visualisoinnin yhdenaikaistamiseen. Jos nyt ihan oikeasti aletaan miettimään millä se mielikuvitus kehittyy niin käytännössä jäljelle jäävät vain sitä vaativat tehtävät. Ihminen asetetaan tilanteeseen jonka ratkaisu ei ole suoraan selvillä ja ihminen selvittää tilanteen -> kehitystä tapahtuu ja jatkossa vastaava homma on luultavasti helpompaa. Täysin eri asia kuin se, että romanttinen draama toistaa kirjasta toiseen käytännössä samaa kaavaa kuin vastaavissa leffoissa/sarjoissa (ihmiset kohtaavat, rakastuvat/ihastuvat/tmv., jokin asia pistää kapuloita rattaisiin ja jonkun uhrauksen kautta he saavat toisensa) ja kuten nyt on väitetty, siitä saataisiin jotain käytännön taitoja tai edes käytäntöön sovellettavissa olevaa teoriaa irti.

Mikään käytännön harjoite ei ole kauempana todellisuudesta kuin fiktiiviseen ympäristöön sijoittuva tunteisiin vetoava kirjallisuus, josta siis nyt on kyse. Jos olisi puhuttu psykologian kirjallisuudesta, vaikka noin niin kuin esimerkkinä, niin olisin kompannut aloittajaa suoriltaan luultavasti mitään kohtaa kyseenalaistamatta. Mutta kun tosiaan kyse on niistä glorifoiduista harlekiineistä niin jää se komppaaminen tekemättä.

Ei (edes) tälle tietotasolle pääse lukematta tai ilman opastusta. Kyllä, luen, paljon. Lukemani jälkeen, toisin kuin nämä romanttisten satukirjojen suurkuluttajat, yritän löytää saamalleni tiedolle varmistuksen jostain muualta jottei pääse käymään juuri niin kuin heille, eli että omaksun jotain mikä ei korreloi realimaailman kanssa ja sitten menisin väittämään sitä faktaksi ja vielä toimimaan sen oletuksen pohjalta -> kusemaan juttuni.
Itse asiassa etsin tuon tuosta ihan tarkoituksella aiemmalle tiedolleni haastajaa ihan vaan oppiakseni jotain uutta. Oikeassa oleminen kun ei tuota yhtään mitään ihmiselle noin niin kuin kehityksen näkökulmasta. Tämän takia tiedän jonkin verran asioita, vaikka en toki ole lähelläkään asiantuntijaa millään kiinnostukseni kohdealueella.
Fiktiivisten, heikosti edes mihinkään todelliseen aikakauteen ja ympäristöön sijoittuvien satujen ahmiminen ei tuota mitään siitä mitä saan erikseen metsästämällä faktoja kohtaamieni väitteiden taustalla. Vastoin Mirjan väitettä, sadut < faktat 100% tapauksista.

Tuo ei tee minusta automaattisesti näitä satukirjojen suurkuluttajia fiksumpaa, mutta materiaalini parempaa ja sikäli lähtökohtainen potentiaali on korkeampi jos oletetaan lahjakkuuden olevan tarkasteltavien yksilöiden kesken vakio.

Se on täysin totta, ettei pelkkä ikä ja kokemus takaa viisautta sen kummemmin kuin lukupääkään. Ei tosin niiden yhdistelmäkään jos ei ole tutkivaa, kyseenalaistavaa ja uteliasta mieltä. Pitää olla halu ja motivaatiota tietää varmuudella miten hommat oikeasti menevät. Se ei riitä, että joku väittää jotain ja kuulija ottaa sen sellaisenaan faktana. Pitään osata kyseenalaistaa ja vaivautua kaivamaan varmistusta saamalleen tiedolle.

Mutta niin, lukeminenhan kannattaa jos osaa ottaa lukemansa sen vaatimalla vakavuudella tai keveydellä ja soveltaa sovellettavia osia käytäntöön. Ei vaan pidä kuvitella olevansa parempi ihminen vaikka sivuja tulisi silmäiltyä enemmänkin varsinkaan jos niiden laatu ei olennaisesti eroa Salkkareista.

------------------------------------------------------

Etnakojaanlue, puuttuu se tieteellinen osoitus siitä, että väite siitä, että runsas kaunokirjallisuuden lukeminen automaattisesti tekee ihmisestä paremman kuin muista ihmisistä, olisi faktaa. Tuo on se Mirjan argumentti. Odotan tosiaan todisteita sille, en vain väitteitä. Faktaksi sitä Mirjan väittämää kausaliteettia ei ole vielä ole osoitettu. Tällä hetkellä on epäselvää onko kyse kuitenkin vain siitä, että kaunokirjallisuus sattuu kiinnostamaan enemmän jollain rajallisella sektorilla fiksuja ihmisiä vai onko kyse tosiaan siitä, että Salkkarinovelleja lukevat vain lähes Raamatun tarkoittaman jumalan ymmärryksen tasolla maailmaa tarkastelevat ihmiset.

licence27

17.8.2014 22:15

Varmasti parempi että osaa lukea ja kirjoittaa. Vielä parempi jos on saanut lapsena lukea lastenkirjoja ja osannut siirtyä lukemaan muutakin kuin sarjakuvia.

Kaikkea ei voi kuitenkaan kirjoista oppia ja oppikirjoissakin voi olla virheellistä tietoa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

alyonseksikasta

17.8.2014 23:08

Lukevat ihmisethän on muutenkin aktiivisempia elämässä. Jos lukee sen ajan, minkä muut käyttää telkkarin katsomiseen, ehtii lukea monta kirjaa viikossa.

Varmaan tosi hyvä yleissivistys, jos ei koskaan lue mitään. Lukijat on aina mielenkiintoisimpia keskustelukumppaneita.

Lukevat miehet on kaikista seksikkäimpiä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

18.8.2014 14:09

Kirja on parempi kuin telkkari. Ei se sohvalla makaaminen ole kuitenkaan minkään sortin aktiivisuutta oli se syy töllötin tai kirja. Luettu ei ole koetun korvaaja.

Dia

18.8.2014 22:12

Äly tosiaan ON seksikästä. Ns. kirjarakastajat ovat erittäin miellyttävää seuraa: vaikkei itse ihminen välttämättä kovinkaan erikoinen tyyppi olisikaan, voi hänen kanssaan silti jutella kirjallisuudesta, ja se vasta onkin antoisaa.

Jotkut lukevat enimmäkseen facebookiaan ja lööppejä. Maailmaan mahtuu kaikenlaista.

Pjotrprkl

18.8.2014 15:58

Pidän lukemisesta enkä näe siinä haittapuolia. Enkä tunne yhtään puhdasta lukutoukkaa, en myöskään juurikaan ihmisiä jotka eivät lukisi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Luki_härönen

18.8.2014 19:44

"En tiedä, vihaavatko ihmiset oikeasti lukemista ja kirjoja, vai onko kysymyksessä jonkinlainen väärinkäsitys? Ehkä defenssimekanismi? Lukihäiriöisten puolustaminen? Käytännön älykkäiden esiin nostaminen?"

Vaikka yleisesti luullaan niin ei me kaikki lukihäiriöiset olla mitään imbesillejä, jotka eivä kykene lukemaan mitään Aku Ankkaa kummempaa, kyllä meitä lukemisesta pitäviäkin on, osa opiskelee jopa yliopistossa. Turhaa on myös luulla, että me kaikki olisimme jotakin ns. käytännön ihmisiä, ei olla. Vaikka se tiedon omaksuminen nimenomaisesti lukemalla saattaa ollakin normitallaajaa hitaampaa / vaikeampaa, niin ihan samalla tavalla se järki juoksee kuin muillakin - lukihäiriö itsessään kun ei vaikuta älyllisiin kykyihin mitenkään.

Muutenkin ihmisen, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta lukivaikeuksista on melko turhaa morkata lukihäiriöisiä ihmisiä - heille kun ei avaudu missään mittakaavassa, kuinka vaikeaa lukeminen ja kirjoittamien voikaan olla. Käytännön älykkyyden väheksyminen on myös hölmöä, ilman näitä "käytännöllisesti älykkäitä" henkilöitä ei onnistusi myöskään näiden "teoreettisesti älykkäiden" henkilöiden elo - jonkunhan pitää tuottaa safkat kaupan hyllylle sekä rakennella heidän asumuksensa. Muuten loppuu tieteellisen, taloudellisesti tuottamattoman, nollatutkimuksen (jonkun mielestä esimerkkinä voitaisiin käyttää vaikkapa sosiologiaa) tekeminen hyvinkin äkkiä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

19.8.2014 12:36

Oppimisvaikeuksista on aika paljon tutkimusta ja tietoa olemassa. Osa vaikeuksista on laaja-alaisia, osa aivan spesifejä. Toisin kuin yleensä luullaan, emme jakaudu matikka- ja kielipäihin, vaan teoreettisesti lahjakas on yleensä kaikissa teoria-aineissa hyvä, tai ainakin hänellä olisi siihen edellytyksiä Monet ovat huonoja vain esim. ruotsissa.

Lukihäiriöisten älykkyys jakaantuu samalla tavalla kuin muillakin, eli osa on älykkäitä, osa vähemmän älykkäitä. Kielen käsittelyn hitaus hidastaa oppimista, ja saattaa leimata lapsen ymmärtämättömien silmissä muutenkin hitaaksi.

Lukio-opinnot ovat paljon hankalammat lukiohäiriöiselle kuin hyvin lukevalle. Lukihäiriöinen joutuu tekemään tavallista enemmän töitä, jos haluaa opiskella yliopistossa.

Tunnen lukihäiriöisiä ihmisiä. Yksi on matemaattisesti lahjaks. Yksi on opettaja.

Kaikki osaaminen lähtee aivoista, myös käsillä tai keholla tekeminen. Älykkyyttä on monenlaista. Käsityöläinen voi olla myös teoreettisesti lahjakas, laajasti sivistynyt henkilö. Teoreettisesti lahjakas voi olla myös taitava käsistään.

Sosiologia on antanut meille paljon arvokasta tietoa ihmisyhteisöjen toiminnasta.

Perustutkimusta tarvitaan selvittämään pitävätkö mutut paikkansa vai eivät. Usein yleisesti totena pidetyt asiat osoittautuvatkin joksikin muuksi. Tutkimuksessa ei ole mahdollista päättää etukäteen milloin tulee todella arvokasta, järisyttävää uutta tietoa.

Pjotrprkl

19.8.2014 14:11

Varmasti lukio onkin erityisen vaikea lukiohäiriöiselle;)

Mirja Wuokko

19.8.2014 16:27

Nonni, lapsuksista paras tuo "lukiohäiriöinen".

Dia

18.8.2014 22:07

"En muista olenko saanut yhtään lukemista puolustavaa kommenttia, mutta lukutaitoa vähättelevää palautetta on sen sijaan tullut."

Oho! Olen yllättynyt. Veikkaan, että kirjojen vähättely ja vihaaminen johtuvat enemmän itse arvostelijoista kuin arvostelun kohteesta.

Osa kirjoista on tietty joidenkin mielestä turhaksikin luokiteltavaa aivopurkkaa, mutta silläkin on kannattajakuntansa ja funktionsa. Kevyen sarjan chicklit on erinomainen keino sukeltaa hauskaan tarinaan ja tutustua erilaisiin ajatuksiin, eri aikakausien miljööseen ja tapoihin. Joillekin kirja voi olla myös tapa sukeltaa kokemaan jotain, mitä he eivät uskalla tai voi saada elämäänsä juuri nyt.

Kirjoistahan voi paitsi saada tietoa, myös laajentaa sanavarastoaan, kehittää mielikuvitustaan, kirjan parissa voi rentoutua ja kirjaa lukiessa voi myös lepuuttaa silmiään tuijoteltuaan töissä ja/tai vapaalla konetta/läppäriä/älypuhelinta.

Mielestäni kirjoista nauttiminen on osoitus älykkyydestä. On tietysti mahdollista, että tämä käsitykseni on täyttä harhaa, mutta eipä sitä ole vielä osoitettu sellaiseksi.

Jos ihminen ei pysty hyödyntämään lukemaansa (tai edes aloittamaansa) kirjaa _millään tavalla_, niin näkisin sen olevan kyllä ihan hänen omalla vastuullaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Pjotrprkl

19.8.2014 14:14

Chicklit on kirjallisuutta siinä missä salkkarit vastaa hyvää dokumenttia. Joku sitä varmaan erehtyy kirjallisuudeksi luulemaan ja joillekin se epäilemättä sopii erityisen hyvin.

shiwan8

20.8.2014 16:30

En kyllä edelleenkään ole nähnyt ainuttakaan lukemista vastustavaa kommenttia tällä palstalla enkä tietääkseni muuallakaan. Sen sijaan tätä vastakainasettelua jossa väitteen mukaan paljon lukevat ovat yksiselitteisesti käytännössä poikkeuksetta parempia ihmisiä kuin vähemmän lukevat. Se ideologia mitä Mirja tässä koittaa meille myydä on sama kuin noin 200 vuotta sitten voimassa olleet käsitykset valkoisten ja värillisten eroista.

Käytännön tosiasia on se, että älyä on monenlaista. Kirjaviisaus on yhden tyyppistä, mutta sinällään täydellisen +/- 0 ellei sitä osaa soveltaa käytäntöön. Minun kokemukseni mukaan harva kirjaviisas on mitään muuta kuin kirjaviisas. Heiltä puuttuu kokemukseni mukaan myös kyky/halu kyseenalaistaa ja analysoida saamaansa tietoa jonka seurauksena suhtautuvat lukemaansa kuin uskova jumalan sanaan.

Ja ihan noin kaikella kunnioituksella kaikkia heitä kohtaan jotka kuluttavat sitä korkeakulttuurikirjallisuutta (lue nimekästä harlekiinikirjallisuutta), ei se ole sen kummallisempaa materiaalia kuin saippuasarjat, ainoastaan paremmin kirjoitettua. Samaa matskua kuin mikä tahansa tv-sarja ja jos nyt ei suoraan katsota keskimääräistä parempaa lukuvauhtia älyksi niin ei siitä kyllä saa mitään älyä kehittävää irti.
Nämä kaunokirjallisuuden tuotokset, pois lukien yleissivistävä vaikutus (tasolla kuka kirjoitti minkä kirjan), ovat kaikilla loogisilla ajatusjatkumoilla pelkästään haitaksi ihmiselle sikäli kun kyse on parisuhteista. Tuo roskaviihde ja sen luomat virhekäsitykset siitä mitä elämä on ihan aikuisten oikeasti ovat lähes varmasti suurin syy sille, miksi parisuhteet eivät nykyään ihmisillä kestä. Kuvitellaan, että viimeiset 5 minuuttia Ylpeys ja Ennakkoluulo-leffasta/sarjasta on sitä arkea ja sitten kun arki luonnollisestikaan ei sitä ole, erotaan.

Dia

20.8.2014 22:29

Lisäys edelliseen siltä varalta, ettei joku ymmärrä mitä kirjallisuus on:

Kirjallisuus tarkoittaa kirjoitettuja tai suullisena perinteenä säilyneitä kirjallisia tuotteita kuten romaaneja tai kansanrunoutta. Usein kirjallisuudella viitataan kaunokirjallisiin teoksiin. Kaunokirjallisuuden lisäksi yleisiä kirjallisuuden lajeja ovat tieto-, muistelma-, viihde-, poliittinen, uskonnollinen tai ammattikirjallisuus.
(Lähde: Wikipedia)

shiwan8

21.8.2014 14:33

Tässä ei puhuttu sosiaalisen jumalstatuksen saavuttamisesta tietokirjoja lukemalla vaan nimenomaan niitä aivopurkkakirjoja kuten Twilightit. Lukemalla "oikeita" opuksilla varmaan saa viisastutettua itseään, mutta pidän aika outona Mirjan väitettä siitä, että Narnia-kirjojen tasoisten juttujen luupittaminen lukulistallaan tekisi lukijasta jotenkin kaikkivoipan supertietäjän ihmissuhderintamalla.

Reetta V.

19.8.2014 09:27

Täällä ainakin yksi lukemisen puolesta puhuja! :) Meitä on moneen junaan, mutta olen hyvin varma, että lukeminen ainakin omalla kohdallani on auttanut erittäin vahvasti opintomenestykseeni, mutta myös avaran elämänkatsomuksen hankkimiseen. Hyvä teksti!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

truthspeaker

19.8.2014 14:09

Mikä tekee elämänkatsomuksestasi avaran?

Reetta V.

19.8.2014 17:06

Ehkä kuvittelen vaan, että on! :D

Pjotrprkl

20.8.2014 08:22

Se muuten useimmiten on näin. Useimmat ihmiset vieläpä kuvittelevat olevansa jotenkin erityisen hyviä ihmisiä. Useimmiten eivät ole, korkeintaan yksinkertaisia ja tietämättömiä oman navan tuijottajia.

Dia

20.8.2014 22:47

Sama juttu täällä, Reetta: kirjat on pop ja niistä voi oppia paljon! :)

Oon lukenut paljon ihan pennusta asti ja maailmannäkemys on avartunut huimasti kiitos kirjojen. On ollut mielenkiintoista lukea jo eskarissa niin H.C. Anderssenin satuja kuin esim. Afrikan eri heimojen tarinoita (satujen vastineita), ja myöhemmin niin viimeisimpiä dekkareita kuin iättömiä klassikoita.

Joistakin ns. kevyemmänkin sarjan kirjoista voi olla paljon iloa: esim. chicklit vilisee helmiä, jotka saavat hyvälle tuulelle kepeillä tarinoillaan ja hauskasti kuvailluilla kommelluksilla ja seikkailuilla. Hyvään tarinaan on hienoa sukeltaa ja eläytyä, parhaimmillaan (ja pahimmillaan) kirjaa ei vaan malta päästää käsistään.

Luonnollisesti kaikki eivät ole kiinnostuneita kirjoista, eikä kaikkien tarvitsekaan. :) Jokainen valkkaa itse miten aikaansa viettää.

hepskukkuu112233

20.8.2014 08:32

Lukeminen on ehdottomasti fiksun ihmisen merkki, mutta nyt puhuisin hieman faktatiedon puolesta. Toki kaunokirjallisuudessa on paljon hyviä teoksia, mutta faktatietokin ehdottomasti auttaa älykkyyden viljelemisessä. Kaikkia ei huvita lukea satuja ja tarinoita, vaikka kuinka ne olisivat kielellisesti täydellisyyteen hiottuja. Joitakin kiinnostaa enemmän se, miten asiat yhteiskunnassa toimivat, miten ihmiskroppa toimii ja muuta. Ja kyllä sitä empatiaa voi oppia muualtakin kuin romaaneista, kuten esimerkiksi omasta kodistaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

20.8.2014 16:30

Miten seiskan lukeminen osoittaa ihmisen olevan fiksu?

hepskukkuu112233

20.8.2014 22:50

miten s8 toi sun kommentti liittyy tekstiini? pidätkö kenties seiskaa faktatietoa edistävänä kirjallsiuutena? :-)

hepskukkuu112233

21.8.2014 04:58

Aha, joku otti nimimerkkini käyttöönsä, mutta olen "varkaan" kanssa samaa mieltä. En maininnut seiskaa, enkä todellakaan tarkoittanut sitä, että keltaisen lehdistön juorujen lukeminen edistää älyllisyyttä. Tietokirjoja löytyy mm. kirjastoista ja kirjakaupoista. ;)

shiwan8

21.8.2014 14:03

Useasti seiskakin pitää sisällään enemmän faktaa kuin tämä kirjallisuuden laji jota Mirja tässä nyt promoaa.

hepskukkuu112233

22.8.2014 10:01

No jos faktansa tahtoo sosiaalipornolehdistä, omapa on asiansa. Jotkut lukevat mieluummin älyllisemmistä faktoista kuin siitä, mitä joku reality-julkkis osti kaupasta.

shiwan8

23.8.2014 16:19

Jep, mutta kuten Mirja totesi, tietokirjallisuus ei tee ihmisestä muita parempaa. Ei tee kaunokirjallisuuskaan tosin, vaikka Mirja muuta väittää.

armahda meidät

20.8.2014 10:14

Eikö tuo Wuokkonen voisi jo lopettaa kirjoittamisen ja keskittyä lukemiseen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mirja Wuokko

21.8.2014 16:49

Olisi helpompi käydä dialogia, jos käsitteet tutkimus ja kaunokirjallisuus (vieläpä hyvä sellainen) olisivat kaikille selviä.

On tietenkin totta, että älykkäillä ja avoimen uteliaasti maailmaan suuntautuvilla on usein tavallista suurempi taipumus ahmia kirjallisuutta(kin), mutta kyllä muutkin voivat hyötyä lukemisesta. Olen aiemmissa blogeissa linkannut ihan kotimaisiakin, suomeksi kirjoitettuja väitöstutkimuksia, joiden tuloksiin perehtymällä valkenee kausaatiokin.

Lukeminen ei vie ketään myöskään fyysisesti huonoon kuntoon, vaikka tietysti painava kirja voi aiheuttaa makuuasennossa hartiajumia. Lukiolaiset ja akateemiset harrastavat Suomessa keskimäärin paljon enemmän liikuntaa kuin ammattikoululaiset ja työväestöön kuuluvat. Aivoille kaikenlainen jumppa tekee hyvää.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

21.8.2014 18:11

Niin siis kun jako on melko selkeä ainakin wikipedian mukaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjallisuus). Tuolla jaolla lienee aika selvää, että kaunokirjallisuuden positiivinen vaikutus noin niin kuin sosiaalisessa kanssakäymisessä on parhaimmillaankin tilanneriippuvaista. Jo se, että 2 ihmistä eivät lue samanlaista kaunokirjallisuutta, johtaa siihen, ettei heillä ole mitään keskinäistä etua lukuharrastuksestaan. Minun on ihan turha kuvitella keskustelevani vaikkapa runohamstraajan kanssa hänen kiinnostuksen alansa nyanseista ja vastaavasti hänelle tuskin sanoo mitään se, että mielestäni Lupercal on asemaansa nähden hämmästyttävän herkästi horjutettava pelle. Se sosiaalinen kehitys joka saman tyylisestä kirjallisuudesta seuraa näyttää johtuvan vain siitä sosiaalisesta kanssakäymisen väylästä joka aukeaa yhteisen kiinnostuksen kohteen läsnäolosta.

Ainoa käytännön sovelluksia sisältävä kaunokirjallisuuden opus, jonka tästä lonkalta voin varmuudella nimetä, on Art of War. Sekin vain jos on riittävän fiksu ymmärtämään ajatukset kirjan viisauksien takana. Sen perusteella mitä olen asiasta lukenut, suurin osa ihmisistä tarvitsee kirjasta sellaisen version joka avaa ne viisaudet koska yksinkertaisesti analysointitaidot eivät ole purkkakirjojen lukemisella kehittyneet riittävästi.

Yhtä näistä viisauksista tässä itse asiassa toteutat, joskin tarkoitettu vaikutus jää saavuttamatta. Asia on kirjassa muotoiltu eri tavalla kuin nyt sen tässä muotoilen, mutta tästä on kyse: Kun tarpeeksi ylimielisesti tuo itseään esille, konfliktitilanteessa vastustaja saattaa uskoa olevansa niin vahvaa kantaa/armeijaa/tmv. vastassa, että perääntyy taistelutta.
Nyt siis tosiaan homma menee niin, että esitit kannan, jonka tueksi tarjosit tutkimuksia jotka eivät sitä tue (koska siis väite oli, että kaunokirjallisuuden lukeminen tuo kaikille iloa elämään, tekee ihmisestä muita älykkäämmän kaikilla elämän alueilla, parantaa kykyä ymmärtää muiden elämäntapaa ja siis tekee ihmisestä yksiselitteisesti paremman). Seurauksena ymmärrettävästi ihmiset, jotka ymmärtävät väitteiden yleistysten olevan sisällöllisesti kestämättömiä, tuovat tämän esille.

Minkä tahansa hyödykeen kuluttaminen tuo iloa sille joka siitä iloa saa irti, mikä taas on aika kaukana siitä, että sitä iloa saisi ihan jokainen kyseisen median kuluttaja. Kirjoja lukemalla siis saattaa saada iloa elämäänsä tai olla saamatta.
Jos nopean lukemisen taito lasketaan älyksi, on melkein varmaa, että runsas lukeminen kehittää kyseistä älyn alaa. On melkoisen varmaa, että mikään määrä hömppäromantiikan kulutusta ei tee kenestäkään paremaa ongelmanratkaisijaa vaikkapa auton moottoriin liittyvien vikojen kanssa, joten ei voida puhua siitä, että lukeminen tekisi ihmisestä yleisesti fiksumpaa.
Ottaen huomioon miten runsaasti lukevana epäsuorasti mollaat niitä joita kirjat eivät juuri hetkauta, lienee melko selvää, ettei runsas lukeminen tee ihmisestä mitenkään automaattisesti empaattisempaa muiden ihmisten touhuja kohtaan. Tämä tulee esille mm. väitteessäsi siitä, että lukeminen tekee ihmisestä muita paremman.

Mainittu ennakkoluulo siitä, että paljon kirjallisuutta kuluttavat olisivat jonkin sortin narsistisia raukkoja sen sijaan sai sen verran vahvistusta, että tiedetään sen ennakkoluulon olevan faktana perusteltu. :D Raukasta en tiedä vieläkään, mutta se narsismi on kyllä naurettavan kovasti edustettuna tässä langassa. :)

Ja siis edelleen, ei ole mitään lukemista vastaan. Vastustan siitä monesti seuraavaa narsismia jota tässä demoat huikean tehokaasti. Harmi, että noinkin älykäs ihminen on noin sokea omalle toiminnalleen.

Mitä tulee kouluun ja liikuntaharrastuksiin korrelaationa, ei liene kummoinen ihme, että ympäristö kannustaa toimimaan siinä olevien ihmisten tavalla. Liuta puuhelmien ja hyppyritukan voimalla sählypallon perässä kipittäviä penskoja kannustavat kyllä esimerkillään muitakin siihen samaa. Ihmiset haluavat kyetä samaistumaan niihin joita katsovat ylöspäin ja ainakin omana kouluaikana molemmilla puolilla kolikkoa suositut pojat olivat niitä urheilijoita -> vähemmän suositut haluavat osille siitä suosiosta -> osa urheilee vaikka ei muuten niin tekisi.
Kun on käynyt koulua molemmissa kolikon puolissa (kun se nyt vaan on melkoista alisuoriutumista käydä nykypäivänä vain yhtä tutkintoa kerrallaan ammattikoulussa tai lukiossa) on tullut naurettavan selväksi, että fiksut olivat fiksuja lukivat tai eivät. Itse koulu ei tehnyt niistä ihmisistä kummankaan koulun puolella fiksuja tai urheilullisia. Ei ole mitään näyttöä siitä, että lukion käyminen yleisesti johtaisi liikuntaharrastuksiin lukion oppimateriaalin takia.

Nyt, ihan aikuisten oikeasti, ehdotan kriittistä suhtautumista siihen miten olet tämän asian taas ilmaissut. Sanoit suoraan, että oma viiteryhmäsi koostuu paremmista ihmisistä kuin muut viiteryhmät. Eikö sinusta kuulosta sinusta mitenkään epäterveeltä ajatella, että olet arvokaampi ihmisenä vain koska luet? Tuo suhtautumisesi ei eroa rasistien suhtautumisesta muihin etnisiin ryhmiin mitenkään, ylimielisyytesi ja ennakkoluulojesi lähde nyt vaan sattuu olemaan eri.

isot hampaatkin

22.8.2014 09:14

Aikoinaan koulussa luisevat, rinnattomat ja kaikin puolin ilman muotoja olevat lukutoukka tytöt jäivät harmaaksi massaksi ja yksinäisiksi. Nämä lienee katkeria lopun elämäänsä. Muodokkaat ja kiinnostavat eivät olleet mitään lukutoukkia ja he menestyivät sosiaalisestikkin hienosti.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

shiwan8

23.8.2014 16:18

Siitä päätellen ketkä nuorten pintaliitoskenessä ovat eniten esillä ja suosituimpia on käytännössä varmaa, ettei mikään ole muuttunut 90-luvusta tähän päivään tuolla sektorilla.

Dia

6.9.2014 23:47

Onpas hassua kun ei täsmää. Luin pennusta asti paljon, enkä ole ollut tai ole nytkään luiseva, rinnaton tai harmaata massaa.

shiwan8

23.8.2014 16:40

Vielä kertauksena: Äly on seksikästä. Vastoin tässä keskustelussa annettua lähtöajatusta, älyä on muunkinlaista kuin enemmän tai vähemmän nimekäiden "salkkarinovellien" tietämys. On yksilökohtaista mitä kukin arvostaa eikä ole väärin arvostaa tuollaista tietoa. Se, että yrittää väittää sen olevan ainoa arvokas älyn muoto on kuitenkin osoitus narsismista ja ennen kaikkea typeryydestä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi