Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on vihkiminen.

Pitäkää homolakinne!  3

Suomen avioliittolaki muuttuu 1.3.2017. Uuden lain mukaan homoparit voidaan vihkiä maistraatissa avioliittoon.

Suomessa jo rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat muuttaa parisuhteensa avioliitoksi tekemällä siitä yhteisen ilmoituksen maistraattiin. Rekisteröity parisuhde jatkuu avioliittona siitä päivästä, jona maistraatti on saanut ilmoituksen.

Sen sijaan kirkkoon on homojen turha mennä pyytämään vihkimistä tai siunaamista.

Kirkon kannasta ns. homolakiin on riidelty jo vuosia. Uuden avioliittolain myötä piispat laitettiin lopulta selkä seinää vasten. Mikä on ylipappien kanta?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous on tällä viikolla antanut kirkolliskokouksen pyytämän selonteon kirkon kannasta maaliskuussa muuttuvaan avioliittolakiin. Piispat kokoontuivat 31.8.2016 Joensuussa. Evl:n sivuilla kerrotaan, että avioliittoselonteon tarkoituksena on selkiyttää avioliittolain muutokseen liittyvää keskustelua kirkossa.

Piispat totesivat, että lain muutos ei muuta kirkon oppia avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Lakimuutos ei muuta papin oikeutta vihkiä kirkolliseen avioliittoon.

Kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa määrätään, miten papin tulee vihkiä ihmisiä avioliittoon. Myös kirkollinen siunaus suljetaan edelleen pois homopareilta.

Mikäli kurittomat papit alkavat vihkiä tai siunata homoja, menee asia hiippakuntaan.

Vain kirkolliskokous voi muuttaa kirkon vihkikaavan, ja siihen tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö. Piispoilla oli mahdollisuus ohjata keskustelua ja kirkon kantaa kohti pohjoismaista käytäntöä: kirkko kuuluu kaikille. Suomessa ei tähän olla valmiita.

Arkkipiispa Kai Mäkinen kysyy, miten kirkko voi palvella homoja. Hän toivoo keskustelun jatkuvan. Lisäksi Mäkinen muistuttaa, että kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, eronneille ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

”Jokainen ihminen on jumalan kuva.”

Kirkon avioliittoselonteko on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Vanhoilliset ovat helpottuneita avioliitto-sanan rajaamisesta vain heteropareille. Useat vähemmistövaikuttajat ovat tyrmistyneet kirkon tylystä ja poissulkevasta linjasta. Kuinka valtio on armollisempi homoille kuin Jeesuksen seuraajat? Missä on lähimmäisenrakkaus?

On mielenkiintoista nähdä suomalaisten reaktioita. Saako selonteko jotkut liittymään takaisin kirkkoon? Jaksaako kirkko taistella homomyönteisyyttä vastaan maassa, jossa enemmistö suhtautuu asiaan suvaitsevaisesti tai välinpitämättömästi?

Miten homoseksuaalit ja heitä symppaavat tahot reagoivat? Seuraako uusi eroaalto kirkosta, vai alkaako taistelu kirkon sisällä omien oikeuksien saamiseksi?

Moni hetero on kysynyt, miksi homot haluavat väkisin kuulua yhteisöön, joka ei pidä heitä tasa-arvoisina heteroiden kanssa? Monet homoseksuaalit ovat vastanneet, että kysymys on periaatteesta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Halutaan eroon toisen luokan ihmisyydestä.

Tunnettu homo ja pappisvesa Antti Holma kirjoitti heti Facebook-sivullaan, että ”Minusta rakkautta ja sen oikeutusta kannattaa etsiä ihan muualta kuin uskonnoista, vaikka taiteesta ja elämästä”. Holma jakoi Helsingin Sanomien uutisen ”Piispainkokous: Homoparit eivät saa kirkollista vihkimistä eivätkä siunausta”.

Holma jatkaa: ”Harmistuneita saattaa auttaa se tieto, ettei yksikään maailmanuskonnoista lue homoja yhdenvertaisiksi tai kokonaisiksi ihmisiksi. Siksi edelleen suosittelen (varsinkin vähemmistöille) hengellisyyden harjoittamista muualla kuin temppeleissä”.

Miten tähän kirkon sisälläkin käytävään riitaan saadaan ratkaisu? Piispat ovat itse harkinneet jopa luopumista kirkon vihkioikeudesta. Avioliittoon vihkimiset hoitaisi vain maistraatti. Uskonnolliset ihmiset voisivat pyytää avioliitolleen jälkeenpäin kirkollista siunausta.

Ilmeisesti vain heterot siunattaisiin kirkossa jatkossakin. Minulla ei ole tähän jyrkkää kantaa. Minun puolestani kirkko saa tehdä miten haluaa. Ihmettelen kuitenkin monien kirkkoon kuuluvien ihmisten pelkoja avioliiton ja perinteisen perhe-elämän rapautumisesta.

Miten homojen avioliittoon vihkiminen vaarantaa heteroliiton tai heteroperheen idyllin? Yksikään homo ei ole millään tavalla haitannut tai heikentänyt omaa parisuhdettani tai perhe-elämääni. Miten se edes olisi mahdollista?

Homoliitot ja homojen tarpeita aiempaa paremmin tukevat perhelait päinvastoin vahvistavat avioliittoinstituutiota ja perheiden ”pyhyyttä”. Eikö ole hienoa, että perhe-elämä on niin mahtavaa, että homotkin haluavat asettua aloilleen ja turvata perheensä elämän?

Ihmettelen myös kirkon tekopyhyyttä avioliiton siunauskäytännöissä. Maistraatissa vihitty kirkkoon kuulumaton ateisti saa kirkollisen siunauksen, jos hän menee naimisiin kirkkoon kuuluvan heteron kanssa (joka voi myös olla ateisti). Sen sijaan syvästi uskova homopari saa tulevaisuudessa eteensä papin, joka lienee sisäistänyt kirkkohallituksen myöhemmin syksyllä esitettävän ”keskustelumallin”, jonka tiimoilta ilmeisesti pohditaan erilaisten ihmisten hengellistä elämää.

Voi-voi sinua homorukka, rukoilen puolestasi, mutta et oikeasti pääse joukkoomme.


Valheelliset lupaukset  3

Romanttiseen rakkauteen kuuluu usein erilaisia sitoumuksia ja valoja. Jo ensitreffeillä salamarakastunut voi intoutua väittämään, että aikoo olla ihastuksen kanssa loppuikänsä.

Seurustelun aikana vaaditaan ja annetaan uskollisuus- ja muita lupauksia. Kumppani haluaa ehkä kuulla silloin tällöin olevansa maailman rakkain - vain sinun nyt ja aina. Viimeistään avioliittoon vihittäessä annetaan lupauksia rakastaa toista ikuisesti.

Evankelisluterilaisen kirkon avioliittolupauksessa on kaksi perusvaihtoehtoa. Vihittäviltä kysytään joko (vapaasti muotoiltuna) ”tahdotko ottaa X:n puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”, tai ”tahdotko rakastaa häntä hyvinä ja huonoina päivinä, aina kuolemaan asti?”.

Maistraatissa vihkikaavaan sisältyy johdanto, jossa kerrotaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Tulevilta puolisoilta kysytään samantyyppiset kysymykset kuin kirkossakin, eli ”tahdotteko ottaa tämän X:n rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”.

Sitten avioliittoon vihittävät vastaavat: ”Tahdon”.

Suurin osa tarkoittanee sillä hetkellä tätä koko sydämestään.

Choosehonesty.com -sivuston pitäjä psykologian tohtori Courtney S. Warren pitää rakkauslupausten antamista lähtökohtaisesti valheellisena. Warrenin mukaan ihmiset todellakin uskovat rakkauden hurman hetkellä ihaniin lupauksiinsa, mutta silloinkin ne perustuvat itsepetokselle.

Ihmiset antavat lupauksia vastoin parempaa tietoaan. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, eikä varsinkaan tulevaisuuden tunteitaan ja käytöstään. Emme voi tietää rakastammeko puolisoamme enää kymmenen vuoden päästä. Ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua huomaamme suorastaan inhoavamme häntä.

Tilastoista ja todellisuudesta tutut tapaukset, joissa avioliitto purkautuikin ennen jommankumman kuolemaa, alkavat olla arkipäivää. Warrenin mukaan tutkimukset osoittavat, että 50-60 prosenttia miehistä ja 45-55 prosenttia naisista pettää uskollisuuslupauksensa ja harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Warren tähdentää, ettei luvuissa ole mukana lukuisia tapauksia, joissa puoliso solmii emotionaalisesti läheisen suhteen toiseen kumppaniin, mikä saattaa loukata aviopuolisoa vielä satunnaista seksisuhdetta pahemmin.

Warrenin mukaan ihminen ei voi antaa rehellisiä lupauksia omista tunteistaan tulevaisuudessa, sillä kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä se tuo tullessaan. Ihmiset muuttuvat, tunteet ailahtelevat. Katteettomia lupauksia antaessamme joko valehtelemme tai hourailemme.

Haaveet varmasta ikuisesta romanttisesta rakkaudesta ovat Warrenin mukaan ymmärrettäviä ja ihania pilvilinnoja, mutta eivät valitettavasti perustu aikuismaiseen, järkevään ajatteluun. Pitäisikö sitten unohtaa koko avioliittovala ja kestävä parisuhde?

Ei. Warren ehdottaa uudeksi lupaukseksi järkevämmin muotoiltua valaa. Vapaasti suomennettuna se kuuluisi suunnilleen näin: ”Rakastan sinua syvästi juuri nyt. Haluan rakentaa elämäni kanssasi. En keksi ketään toista, jonka haluaisin mieluummin kumppanikseni. Jos tunteeni joskus muuttuvat, lupaan yrittää kertoa sinulle siitä mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, ja toivon, että sinäkin teet samoin. Eläkäämme suhtautumalla toisiimme rakkaudella ja kunnioituksella”.

Romanttisen rakkauden ei siis tarvitse tarkoittaa toisen puijaamista tai itsepetosta, vaan se voi perustua avoimelle ja järkevälle kumppanuudelle, jossa kumpikin pyrkii olemaan luotettava partneri. Teemalla ”mitä huomenna tunteilleni tapahtuukaan, olet ensimmäisenä kuulemassa siitä”. Ihan hyvä ajatus, ja varmasti parempi perusta rehelliselle parisuhteelle kuin ihastumisen hormonihuumassa annetut katteettomat lupaukset.

Choosehonesty.com

Courtney S. Warren: Lying Vows. Why the promises we make to our romantic partners often are not true. Psychology Today 3.4.2016.

evl.fi

maistraatti.fi