Ilmiöt

Kuvaaja: David Shankbone

Teurastamolle tuodut broilerit puretaan häkeistä ja ripustetaan liikkuvalle linjastolle. Paniikissa olevat linnut kuljetetaan sähkövesikylpyyn, jossa ne luultavammin halvaantuvat, mutta ovat yhä tajuissaan, koska sähkövirta pidetään tarkoituksella alhaisena. Toisinaan halvaantuneen linnun silmät liikkuvat vielä, jopa nokka aukeaa hitaasti. Sitten linjasto vie tulevat rintafileet automaattiseen kurkunleikkaajaan, joka toimii vähän miten sattuu. Näin keskivertoamerikkalaisen ruoka tuotetaan, väittää Jonathan Safran Foer kirjassaan Eläinten syömisestä. Ja hän jatkaa:

Possuja paiskotaan betonilattiaan. Aktivistit leikkaavat karjatilan piikkilanka-aitaa ja lopettavat salaa kärsiviä kalkkunanpoikasia. Omin ulosteidensa keskellä asuvat kanat sairastuvat, eivätkä siat mahdu kääntymään aitauksissaan.

Pikaruoan paratiisivaltiossa koiraspuoliset munijakanan poikaset tapetaan välittömästi. Kirjan lopussa käy ilmi, etteivät Suomenkaan broilerit elä juuri kuukautta kauempaa. Lisäksi Suomen luomutuotannossa kuusiviikkoisen lampaan saa kastroida pihdeillä, mikäli toimenpiteen suorittaa ”pätevä henkilö”. Ilman kipulääkkeitä, tietenkin.

Kirjassa todetaan myös, että samainen Kentucky Fried Chicken, joka on ”omistautunut kanojen hyvinvoinnille ja hyvälle kohtelulle”, käyttää alihankkijoita, joiden on todettu muun muassa repivän eläviltä linnuilta päitä irti ja hyppivän niiden päällä.

Vaikka teoksen pääpaino on tehotuotannossa, osansa kritiikistä saavat niin luomutuotteet kuin PETA:n aktivistitkin. Aktivistit, jotka muun muassa heittivät Voguen päätoimittajan lautaselle kuolleen pesukarhun.

Nyt mun täytyy kyllä lausua oma mielipiteeni, sillä mä tunnen myötätuntoa Martinaa kohtaan monessakin asiassa. En puolusta häntä, en nuoleskele häntä, enkä yritä olla kuin hän, mutta mä pystyn nähdä asiat vähän eri kantilta.

Mä en ollut edes esim. kuullut Martinan uutta kappaletta kun siitä puhuttiin ympärillä, ja suurimmaksi osaksi sitä haukuttiin vain koska se on Martinan. Ennen kuin kerkesin koko kappaletta kuulemaan, meinasin sortua jo ajattelemaan että voi että se on paska. Mikä on tämä ihmeen lumipalloefekti, että aina halutaan olla samaa mieltä kaikesta ja asioita muutenkin haukutaan aika laihoilla perusteilla ottamatta asiasta edes sen kummemmin selvää.

Jos itse miettisin Martinan uraa niin oikeasti kuinka moni on pystynyt tuolla tavalla saamaan itselleen levytyssopparin muuta kun kovalla työllä ja tahdonvoimalla. Siihen vaaditaan taitoa, älykkyyttä ja tahdonlujuutta. Puhumattakaan siitä että mimmi veti esityksen upeasti vaikka eroa ruoditaan parhaillaan ympäri mediaa. Minä itse voin sanoa kappaleesta, että okei, ei herättänyt minussa juuta eikä jaata mutta mestariksi ei synnytä aina. Huomasiko kukaan kuitenkaan mm. upeaa esitystä ja sitä halua tehdä kaikki parhaansa mukaan. Mielestäni 80% 100 %:sta rakentaa kritiikkinsä Martinan laulutaidoista hänen julkisuutensa ympärille. Suureksi osaksi varmaan vaikuttaa myöskin tällä hetkellä olevat asiat jotka on esillä. Miten eroava ihminen voi keskittyä musiikin tekoon. Hei haloo? Levyä ei ole tehty päivässä ja jos hetki tuli nyt ei se vaikuta siihen että he ovat eronneet.

Muutenkin minun mielestäni julkisuudessa olevat naiset saavat aina suurimman loan niskaan julkisuudessa. Lieneekö johtuu siitä että ahkerampia kommentoijia netissä ja muualla ovat naiset? Vai siitä että jos naiset menestyy esim. paremmin kuin joku mies se ei ole hyväksyttävää. Olen huomannut että eroissa yms. julkisuudessa yleisö asettuu yleensä nuoleskelemaan persettä miehen puolelle.

Myöskin se että julkisuuden avulla saavuttaa mahdollisuuden laulajaksi, se on vaan Suomessa sellainen asia mikä lytätään oli laulutaitoja tai ei. Herätkää ja miettikää asiaa vähän fiksummasta näkökulmasta.

Vasta tänä vuonna se tapahtui, minkä luulin tapahtuneen jo hyvin monta vuotta sitten. Internet nousi alle 35-vuotiaiden ykkösmediaksi ohi television, radion ja painetun median. Luin uutisen hämmentyneenä. Minulla on selvästi ollut aivan väärä kuva nuorista kanssaeläjistäni.

Ennen tätä vuotta nuorison tärkein media on ollut televisio, joka nykyäänkin pitää ykkössijaa senioriseurassa. Eikä seuraavakaan tieto yllätä: alle 35-vuotiaat kertoivat käyttävänsä nettiä mm. sosiaalisen median seuraamiseen ja pikaviestimiseen (ok, turha puhua mistään "pikaviestimisestä", meseä ne hakkaa). Painettu media on kuitenkin saanut onnistuneesti maalailtua ihmismieliin romanttisen kuvan aamukahveista kera rapisevan lehden, joten nuoretkin tunnustavat kuluttavansa painomustetta aamuisin radion soittaessa letkeää musiikkia.

Tilasin Hesarin parin viikon ilmaisen digilehtitilauksen. Olen tainnut pari kertaa jopa jotain lukea, lähinnä Nyt- ja Kuukausiliitteitä. En taida olla niin romanttinen ihminen, että arvostaisin aamukahveja (hyi, en juo) lehden kera. Muistan kyllä hyvin, miten isäni kiermurteli jouluaamuisin, kun uutta lehteä ei kolahtanut laatikkoon. Harvinaista omistautuneisuutta yhdelle medialle. En jaksa paperilehtiä, niistä puuttuu linkit, väylä loppumattomaan taustamateriaaliin. Radio on edustanut minulle jo vuosia yllättävän rasittavia mainoksia ja puheohjelmien nukuttavia sanoja. Joskus oli sentään Progeyö, jota porukassa kulutettiin.

Omassa elämässäni Internet ohitti television joskus 2000-luvun varhaisina vuosina. Siitä tuli sekä tärkein, että eniten aikaa vievä. Silloin netti ei ollut sosiaalinen media missään mielessä; elettiin aikaa ennen sosiaalista mediaa ja läppäreitä. Ennen kuitenkin kasaannuttiin sohvalle tuijottamaan Bumtsi Bumia, vaikkei kukaan ohjelmasta niin välittänytkään. Pakko vain katsoa mitä sattui tulemaan, yhdessä tietysti. Joskus kun katsoo porukkaa, josta jokainen on syventynyt omaan 13-15-tuumaiseen maailmaansa, tulee vähän ikävä niitä iltoja, kun ahtauduttiin sohvalle pitämään Totuuden hetki -kisakatsomoa. Ehkä Suomi kaipaisi ydinohjusiskua. Voitaisiin kerääntyä olohuoneisiin tapittamaan Ylen hätäinfoa, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina.

(Huomaako kirjoituksesta, että olen maannut sairauden kourassa neljän seinän sisällä liian kauan? Olin jotenkin aistivinani tietynlaista seurankipeyttä.)

Google Analytics -palvelu listasi hakusanoja, joilla Cityn sivuille on löydetty. Yleisin hakusana oli tietysti city.fi, mutta joukosta löytyi huomattavasti värikkäämpiäkin hakuja. Erityisesti Krista Kosonen alasti tuntui kiinnostavan googlaajia, kyseinen haku vei Cityn sivuille 2067 kertaa ja pääsi listalla paikalle yhdeksän.

Myös pillu ja seksi ovat monen agendalla, sillä molemmat haut päätyivät Cityn sivuille noin tuhat kertaa. Googlaajia näyttää myös askarruttavan kysymys ”miten otetaan suihin”, sillä hakusanaa on käytetty yli kaksisataa kertaa, ja aiheesta lötyykin ohjeistavaa keskustelua.

Alastomat naiset, ravintolat, Lintukodon oraakkeli, booliohjeet, sokkotreffit ja sunnuntaipastat Helsingissä ovat kaikki luonnollisesti mielenkiintoisia asioita, mutta mitä alemmas listalla mennään, sitä jännittävämpiä hakuja löytyi.

Haulla oli etsitty muun muassa alemman tason miehiä, eli parisuhteellisen markkina-arvonsa kannalta ei-toivottuja tapauksia, ja paineen tunnetta päässä. Itseaiheutetulle kuumeellekin riitti kysyntää, tosin Cityn keskusteluista löytyneet ohjeet vaihtelivat avantoon hyppäämisestä tupakan syömiseen.

Erikoisimmat haut

9. krista kosonen alasti
16. pillu
42. perhosasento
43. käärmeenkantaja
69. sämpyläohje
88. miten otetaan suihin
106. isot kivekset
126. pyynikin liha

Kuvaaja: JP Palmulaakso