Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on johtaja.

Liian älykäs johtaja  1

ÄO 120 näyttää olevan johtajalle ihanteellisin.
ÄO 120 näyttää olevan johtajalle ihanteellisin.

Lukuisat tutkimukset osoittavat älystä olevan hyötyä. Nyt kolme tutkijaa (Antonakis, House ja Simonton) Lausannen, Pennsylvanian ja Kalifornian yliopistosta on selvittänyt, että parhaiten älystä näyttää olevan hyötyä silloin kun se ei ole liian korkea.

Yli 120 ÄO alkaa jo olla haitaksi pomon hommissa.

Keskimääräinen älykkyysosamäärä on sata. Liian suuri älykkyysero johtajan ja alaisten välillä aiheuttaa usein ongelmia.

Ihmiset (alaiset ja alamaiset) pitävät yliälykkäitä tehottomina, riippumatta heidän suorituksistaan. Normaaliälyisten ei ole helppo ymmärtää hyvin fiksujen puhetta, ideoita tai tavoitteita.

Tutkijat testasivat yritysjohtajia 30 eri maassa. Keskimäärin kahdeksan alaista ja työkaveria sai myös arvioida pomoa.

Älykkäät johtajat ovat parempia strategeja, visionäärejä ja tehopakkauksia. Yllättäen älyn noustessa yli 120 pisteen, alkoi johtajien ”taso” pudota. Äly ei siis nosta johtajan menestystä lineaarisesti.

Syy ei välttämättä ole briljantissa johtajassa, vaan vähemmän älykkäissä työkavereissa. Johtajan ominaisuuksia ei osata arvostaa.

Tutkijoiden mukaan myös yrityksen toimiala vaikuttaa siihen, miten älykkäitä johtajia alalla siedetään. Joillakin aloilla vaaditaan keskimäärin korkeampaa älykkyyttä kuin toisilla, joten hyvin älykkäiden johtajien kannattaa hakeutua näille aloille.

Jos alanvaihto ei kiinnosta, voi johtaja käyttää luovaa älykkyyttään ja sopeuttaa johtamistapojaan alaisille paremmin sopiviksi.

Esimerkiksi Mensan jäsenet voivat johtotehtäviä hamutessaan noudattaa tutkimuksen vetäjän psykologi John Antonakiksen neuvoa: on opittava käyttämään luovia kekseliäitä kielikuvia ihmisten innostamiseen. Parasta olisi, jos käyttää hyväkseen luontaista karismaansa, kuten Barack Obama teki. Valitettavasti karismaa ei noin vain hankita.

Puhetaito, innostaminen ja hurmaaminen voivat saada alaiset tottelemaan. Näistä ainakin puhetaitoa voi kehittää.

Älyn kohtaamattomuus ei johdu vain kognitiivisesti vaatimattomampien kyvyistä. Usein hyvin älykkäiden ihmisten on vaikea ymmärtää muiden ihmisten ajattelukyvyn rajallisuutta. Ehkä tarvitsemme yrityksiin älykonsultteja?


Miesten suuret luulot  25

Kyllä kyvykkäät naiset pääsevät pomoksi, pääseväthän? Eivät useinkaan pääse. Joukko taloustieteilijöitä alkoi selvittää miesten yliedustusta esimiestehtävissä. Columbia Business Schoolin apulaisprofessorin Ernesto Reubenin johtama ryhmä tutki MBA-tutkinnon suorittajia.

Opiskelijat pyydettiin reilu vuosi laskutehtäviä sisältävän tentin suorittamisen jälkeen tutkimustilanteeseen, jossa heidät jaettiin ryhmiin. (Naiset menestyivät tentissä yhtä hyvin kuin miehet.) Ryhmien tuli valita keskuudestaan paras edustaja kilpailemaan muiden ryhmien edustajia vastaan tenttiä vastaavissa laskutehtävissä. Voittajan edustamalle ryhmälle oli tiedossa rahapalkinto.

Ryhmien etuna oli siis valita keskuudestaan paras laskija.

Tutkittaville ei kerrottu todellisia tenttituloksia, vaan kaikki saivat itse kertoa osaamisestaan.

Tutkijat huomasivat, että naiset valittiin ryhmän edustajaksi paljon harvemmin kuin mitä heidän todellinen suorituskykynsä olisi edellyttänyt.

Taloustieteen opiskelijat suhtautuivat tutkijoiden mielestä melko tasa-arvoisesti eri sukupuoliin. Mikä sai ihmiset hylkäämään taitavat naiset johtajan valinnassa?

Reuben ja kumppanit testasivat kolmea mahdollista selittävää tekijää.

Miehistä 70,5 ja naisista 64,3 prosenttia liioitteli omaa osaamistaan. Miehet yliarvioivat suoritustaan 30,5 ja naiset 14,4 prosenttia.

Mitä suurempaa palkkiota osallistujien nenän edessä heiluteltiin, sitä törkeämmin ruvettiin liioittelemaan omaa suorituspistemäärää.

Kaikki eivät muistele pärjäämistään vaaleanpunaisten lasien läpi. Miehistä 19,5 ja naisista 12,0 prosenttia vähätteli omaa osaamistaan. Jos vähättely johtui halusta vältellä ryhmän pomoksi/ edustajaksi joutumista, ei naisilla ollut miehiä suurempaa halua pakoilla vastuuta ja kilpailutilannetta.

Aiempien tutkimusten valossa on käynyt ilmi, etteivät naiset pidä kilpailutilanteita yhtä miellyttävinä kuin miehet - etenkään jos he joutuvat kilpailemaan miehiä vastaan. Naisten antipatia kilpailua kohtaan voi johtua mm. tutkimuksissa havaitusta negatiivisesta suhtautumisesta asemasta taisteleviin naisiin. Ihmiset pitävät tiukassa neuvottelutilanteessa tosissaan kilpailevaa naista epämiellyttävänä. Samassa tilanteessa jämäkkänä esiintyvä mies koetaan positiivisesti.

Kun MBA-tutkinnon suorittajille näytettiin heidän todellinen suoriutumiskykynsä, ei miehillä ollut naisia suurempaa taipumusta valehdella osaamisestaan. Rahapalkinnolla houkuttelu ei myöskään todistanut miehiä naisia ahneemmiksi.

Tutkijat totesivat, että miehet valitaan ryhmän johtajaksi, koska heillä on ylikorostunut itseluottamus. Nämä suurten luulojen miehet eivät ole niinkään hyviä huijareita, vaan he itse todella uskovat olevansa kolmanneksen parempia kuin mitä he todellisuudessa ovat.

Luja luottamus itseen hämää muita.

Ihmisten taipumus uskoa omahyväisyyteen osaamisen sijaan kostautuu. Ryhmä ei valitse parasta osaajaa, vaan sen, jolla on suurimmat harhaluulot itsestään.

Tulokset ovat tutkijoiden mukaan yhdenmukaiset aiemman johtajuustutkimuksen kanssa (asema, jossa naiset ovat aliedustettuina). Johtotehtävissä olevilla on muihin nähden ylikorostunut itseluottamus ja liioiteltu käsitys omasta osaamisesta ja älystä. Ylimitoitettu itsetunto johtaa huonoihin investointeihin ja typeriin riskeihin.

Tutkijat huomauttavat, että tällainen vääristymä itseluottamuksessa saattaa olla erityisen korostunut talouden alalla. Alalle hakeutuu harvinaisen optimistisella itseluottamuksella varustautuneita ihmisiä.

Toisaalta tulos on siinä mielessä lohdullinen, ettei naisten syrjintä siis välttämättä ole tarkoituksellista sovinismia, vaan vahinko. Miten johtajia rekrytoivien tulisi suhtautua kokelaisiin jatkossa? Reubenin mukaan miehiä tulisi verrata vain muihin miehiin ja naisia toisiinsa. Hänen mukaansa tilanteen korjaaminen on vaikeaa, koska miehet eivät tiedosta valehtelevansa, vaan he aidosti uskovat olevansa (todellisuutta) parempia.

Entä miten turvataan itseään alirvioivien miesten mahdollisuus päästä kykyjään vastaaviin tehtäviin? Jos miehiä verrataan keskenään, tulisi Reubenin ryhmän löydökset ottaa huomioon myös tässä porukassa. Uhoajat voittavat vaatimattomien kustannuksella.

Kotimainen tutkimus on antanut samansuuntaisia tuloksia. Lilli Sundvikin psykologian väitöksessä selvitettiin, miten ihmisten käsitykset omista johtajankyvyistään vastaavat heidän johtamisominaisuuksiaan. Luulot ja taidot kohtaavat erityisen heikosti nuorilla miehillä ja keski-ikäisillä naisilla. Nuoret miehet näkevät itsensä liian positiivisesti ja keski-ikäiset naiset taas aliarvioivat johtajantaitojaan.

Millainen olisi siis hyvä mittari erottelemaan oikeat osaajat niistä, joilla on vain turvonnut ego?

Ernesto Reuben et al. : The Emergence of Male Leadership in Competitive Environments. Feb 2011. Julkaistu mm. Journal of Economic Bahavior & Organization -julkaisussa.

HS 17.3.2013 Olisiko minusta pomoksi?

Pari linkkiä naisjohtajista: http://www.porssisaatio.fi/blog/2012/05/14/naisjohtaja-saa-aikaan-tulosta/

http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/tutkimus-naiset-ovat-parempia-johtajia-kuin-miehet/2011/03/1286638