Walter de Camp

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2013.

Älyn riemuvoitto: turistiläppä

Kävin eilen katsomassa viime joulukuussa ensi-iltansa saaneen elokuvan Der Venedig Prinzip, joka kertoo siitä, miten turistit ovat vallanneet Venetsian. Kaupungissa ei asu vakituiseen enää kuin muutama kymmenentuhatta ihmistä. Kaikki normaali toiminta on loppunut ja siellä on hädin tuskin enää ruokakauppoja, ja Venetsiasta on tullut Venetsia-kulissi, eräänlainen Disneyland.

Myös Berliini on jo huhtikuun lopulla valtavan turistijoukon kohde. Turistit tulevat ennen kaikkea viikonlopuksi Berliiniin. Metrovaunut ovat tupaten täynnä turisteja.

Olen törmännyt ranskalaisiin koululuokkiin, jotka ovat tulleet tänne loukkaretkelle. Tänään oli yhdessä ranskalaisryhmässä noin sata koululaista.

Viikonvaihteessa kuulee myös jatkuvasti englantia. En jumalan kiitos ymmärrä mitä ranskalaiset koululaiset puhuvat, mutta osaan ikävä kyllä englantia. Turistien puhe on aina turistipuhetta. "Berlin is sitä ja tätä" ja "Berlin is tätä ja sitä." "Berliners are sellaisia ja tällaisia" ja "Berliners are tällaisia ja sellaisia." "Their chicken was rather good. You should try it."

Jokainenhan kai on valmis ihan omalta kohdaltaankin tiukan paikan tullen myöntämään, että on mahdotonta ymmärtää vähänkään syvällisemmin kaupunkia, johon on vasta hetkeä aikaisemmin tullut. Silloinkin on vaikea ymmärtää ja tuntea kaupunkia, kun on asunut siellä muutaman kuukauden, kuten muuttohipsterit. Niin älykkäitä kuin he luulevat olevansa, myös heidän puheensa on turistipuhetta.

Nykyisin on tuskallista istua kuppiloissa niissä Berliinin kaupunginosissa, joissa on paljon turisteja ja hipstereitä. Se puhe on niin vastenmielistä! Sen tähden kävin tänään iltapäivällä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa Haus der Sinnessä (Aistien talossa) iltapäivän Teetansseissa, joissa dj Capt'n K soitti vanhaa swingiä ja jiveä. Paikalla oli vain aitoja berliiniläisiä.

Toisin sanoen, Berliinin suosio on mennyt niin pitkälle, että Berliinissä joutuu ponnistelemaan päästäkseen Berliiniin. Se vaatii myös asiantuntemusta.


Toive: hyvästi hipsterit!  12

Hei, täällä Walter, Hipsterlandiassa!

Tässä on koko asian ydin. En tiedä enää, olenko Berliinissä vai jossain ihme Hipsterimaassa. Berliinihän on maailman hipsteripääkaupunki. Hipstereitä valuu tänne kaikkialta maailmasta. He ovat luovan luokan wanna-be-jäseniä ja haluavat asettua Berliiniin asumaan ja pitämään hauskaa ja tekemään...jotain...luovaa.

Niinpä kokonaiset kaupunginosat alkavat Berliinissä muuttua Hipsterlandioiksi. Friedrichsein varsinkin ja osa Kreuzbergia, ja nyt hipsterit levittäytyvät Neukölnin kaupunginosaan. Puhutaan Kreuzkölnistä, alueesta kahden kaupunginosan rajalla, jonka hipsterit ovat jo vallanneet.

Nyt esitän oleellisen kysymyksen: mitä mielenkiintoista hipsterit nykyisin pystyvät tekemään ja esittämään? Ja vastaan: ei mitään. Kaikki on saman vanhan paskan toistamista.

Hipstereitä on ollut jo ainakin kymmenen vuotta. Se on ikivanha, loppuunkulunut juttu.

Hipstereitä innostavat "pihatapahtumat" ja "kaupunginosakirpputorit". Onpa rajua!

Tähän samaan scheisseen liittyy vielä toinen kipeä asia: pukeutuminen. Hipsterit ovat onnistuneet vaikuttamaan yleiseen pukeutumiseen ja sen seurauksena muoti on pysynyt samana jo kymmenkunta vuotta.

Ihan hyvännäköistä, seksikästäkin muotia, mutta jossain vaiheessa sitä vaan on nähnyt muutaman pillipuntin liikaa. Ja kuinka kauan naiset jaksavat pitää kaulassa niitä huivikääröjä?!

Muotisuunnittelija Alexander McQueen ei todellakaan ollut hipsteri, mutta hän loi naiselle uuden silhuetin vuosituhannen vaihteessa. Voimakas olkapäälinja, siitä tiukasti ylävartalon myötäisesti laskeutuva vaate, esim. takki, joka vedetään vyöllä kapeaksi vyötäröltä ja sitten pyöreä lantioviiva. Voimakkaalta ja samalla naiselliselta näyttävä nainen. Hienoa, mutta se oli vuosituhannen vaihteessa. Alexander McQueen miellytti hipstereitä, ja sama silhuetti on käytössä vieläkin, vaikka sen luoja itse on hirttäytynyt vuonna 2010 luksuskotinsa makuuhuoneen vaatekaappiin. Ilmeisesti lopen kyllästyneenä hipstereihin.

Niinpä rukoilen joka ilta, että jostain tulisi nuoria tyyppejä, jotka tekisivät jotain uutta ja löisivät hipstereille oman kaupunginosan lähiverstaassa muotoillun luomupuukapulan perseeseen.

Hyvästi hipsterit!


Kevät Berliinissä: Fuck Me Now And Love Me Later  4

Jees, laskeuduin toissapäivänä taas Berliiniin. Jo lentokoneessa Berliner Morgenpostin etusivulla esitettiin kysymys: "Kuka enää on normaali?" Ei siitä sen enempää, koska on päivänselvää, että kukaan ei enää ole normaali.

Tänä iltana kävin Karl-Marx-Alleella A-Loungessa Fuck Me Now And Love Me Later -kirjan julkistamistilaisuudessa. Jana Försterin kokoamassa saksankielisessä kirjassa 33 naista kertoo yhden illan pysäkistään.

Tässä mestarilaukaukseni kirjan toimittajasta Jana Försterista ja hänen valkoisista alushousuistaan.

Jana Förster
Jana Förster

Tilaisuudessa oli yleisön lisäksi läsnä muutamia kohtuullisen vampahtavia naisia, jotka ovat kirjassa kertoneet yhden yön suhteestaan. Jana Förster luki muutamia kertomuksia, siis saksaksi, ja yleisö kiljui useissa kohdissa naurusta. Osaan saksaa jo aika hyvin, mutta putosin kyydistä enkä käsittänyt niitä hauskoja kohtia. Nauroin silti, etten olisi vaikuttanut typerältä.

Käsitin kuitenkin, että erään naisen yhden yön mies oli paljastunut tosi karvaiseksi - mikä nauratti kovasti yleisöä - ja jossain vaiheessa kesken panon miehen kainalokarvoista oli tipahdellut hikipisaroita naisen päälle. Yleisö tärisi naurusta. Kertomuksen lopussa nainen kiteytti kolme opetusta tästä panosta. Niistä viimeinen oli suomennettuna: "Hikipisaroiden tipahtelu kainalokarvoista on painajainen."

Tilaisuus joka tapauksessa opetti, että kaikki yhden yön suhteet ovat hauskoja.

PÄIVITYS:

Olen koskaan lepäämättömänä tutkivana journalistina onnistunut kaivamaan esiin uuttaa merkittävää tietoa tähän asiaan liittyen.

Jana Förster (30) on työskennellyt aikaisemmin stripparina. Hänellä on kuusivuotias tytär Layana ja mies Marco (33). Jana on kaksi vuotta sitten julkaissut kirjan Ausgezogen (Riisuutunut), jossa on 33 eroottista kertomusta hänen stripparielämästään. Ja mikä oleellisinta: hänen bikinikokonsa on 37.

Tässä toinen laukaukseni ihanasta Janasta.

Jana Förster
Jana Förster

Fashion Film Festival nyt viikonloppuna

Helsingin toinen Fashion Film Festival esittää elokuviaan tänä viikonloppuna Bio Rexissä ja Maximissa. Oma suosikkini on Voguen pitkäaikaisesta, lievästi sanoen friikistä päätoimittajasta Diana Vreelandista tehty dokumenttifilmi The Eye Has to Travel.

Kirjoitin Fashion Film Festivalin nettisivuille jutun L'amour fou: muoti ja elokuva. Sen yhteydessä voitte nähdä mm. uuden muotikauhufilmin Possession, mutta huomatkaa että se on K-18. http://www.ldmfff.fi/walter/

Lainaan itseäni Fashion Film Festivalin sivulta: "Berliiniläisen Mindpirates-kollektiivin tuottama ja Ralf Schmerbergin ohjaama muotikauhuelokuva Possession sijoittuu Berliinin klubikuvioihin. Kaksi huumeita käyttävää ystävätärtä löytävät kaupungin läpi virtaavasta Spree-joesta nuoren naisen ruumiin. Huumepäissään heidän huomionsa kiinnittyy vain ruumiin yllä olevaan hienoon kultakimalteiseen Moga E Mago -muotiliikkeen vaatteeseen. Kumpikin haluaisi sen ja..."

Hei, mun juttu kannattaa lukea ja mm. tuo filmi kannattaa katsoa. http://www.ldmfff.fi/walter/

Ja kannattaa mennä katsomaan Fashion Film Festivalin leffoja. Helsingin Fashion Film Festival on yksi maailman ensimmäisistä muotielokuvafestivaaleista! http://www.ldmfff.fi/etusivu/