Walter de Camp

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2011.

Ilta oopperassa: sisääntulo  2

En kuvittele yltäväni samankaltaiseen sekoiluun kuin Marxin veljekset Ilta oopperassa -elokuvassa. Olen kuitenkin päättänyt aloittaa oopperassa käymisen, ja aion kertoa teille touhuistani. Suomen Kansallisoopperassa ei ole uusia oopperoita joka viikko, joten oopperajuttujeni määrä jää niin pieniin, että Paavo Arhinmäkikin voisi sen kestää.

Tanssikohtaus Giacomo Puccinin La Rondinessa.
Tanssikohtaus Giacomo Puccinin La Rondinessa.

Siis minähän rakastan oopperaa, ajatuksissani. En tietenkään ole käynyt oopperassa juuri lainkaan, koska liput ovat niin kalliita. Olen totaalinen oopperadiletantti. No know how. Joulun alla muistin yksinkertaisen tosiasian: enhän minä maksa ikinä mistään mitään. Olen toimittaja! Soitin Oopperaan, ja he lupasivat minulle lehdistöliput näytöksiin. Voin venytellä siellä ilmaiseksi! Kuunnella ihanaa musiikkia maksamatta äyriäkään! Jos Arhinmäki joskus myöntää minulle kolmenkymmenen tonnin apurahan niin kuin General Njassalle, lupaan ostaa niillä fyrkilla lipun yhteen jalkapallomatsiin.

Tästä aiheutui kuitenkin heti ihan jumalaton stressi. Lippu oli noudettava 20 minuuttia ennen esitystä. Onnistuin mielettömällä hosumisella astumaan sisään oopperatalon Mannerheimintien puoleisesta ovesta 22 minuuttia ennen esityksen alkua.

Ensimmäinen näkymä: punaiseen tyköistuvaan lyhyehköön mekkoon pukeutunut neitonen istuu narikan lähellä penkillä ja vaihtaa korkeakorkoisia mustia kenkiä jalkaansa, jolloin punaisen mekon helma liukuu yhä ylemmäs ihonväristen sukkahousujen verhoamaa hekumallista reittä. Ahaa! Oopperahan ei ehkä ole niinkään tylsää.

Äkkäsin ovien vieressä kaksi lippuluukkua, joiden eteen oli muodostunut jonoa. Toisella luukulla luki: "ennakkoon varatut". Asetuin jonon päähän seisomaan. Kului vajaa kymmenen minuuttia. Sitten aloin lukea luukun tekstiä tarkemmin. Voi v....! Ymmärsin seisovani jossain sellaisessa jonossa, josta käytiin lunastamassa etukäteen tilattuja väliaikadrinkkejä tai jotain vastaavaa.

Kello oli jo ainakin viittätoista vaille. Missä oli oikea lippupiste? Ei havaintoa. Narikkatytöltä sain tietää, että lipputiski on talon toisella puolella, alemmassa kerroksessa. Siellä ei ennakkoon varattujen lippujen kohdalla enää ollut tietenkään jonoa, koska viimeinen noutoaika oli sivuutettu. Lippuani ei kuitenkaan ollut myyty, joten sain sen! Samalla sain tukevan esittelylehtisen.

Oli joulukuun 28. päivä. Kohta esitettäisiin Puccinin La Rondine (Pääskynen). Kysymyksessä ei siis ole Puccini Who, eikä Who the Fucking Puccini, vaan Giacomo Puccini, yksi maailman tunnetuimmista oopperasäveltäjistä, kaveri, joka on säveltänyt mm. La Bohèmen, jossa neljä boheemia sekoilee parhaansa mukaan.

Oli kymmenisen minuuttia näytöksen alkuun. Yritin Oopperan lämpiössä ihmisten keskellä kulkiessani tutkia nopeasti esittelylehtistä, mutta siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Paikalla oli liian monta hyvännäköistä naista. Oli mahdotonta lukea. Esittelylehtinen pitäisi saada ennen iltaa.

Suurin osa oopperan kävijöistä on tietenkin elämänsä post-hormonaalista vaihetta kituvia varakkaita ihmisiä, post-hormonaaleja, joiden kohdalla tarvittaisiin kokenut lääkäri selvittämään, kykenevätkö he vielä mielessään ja kehossaan tuntemaan jotain. Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina. Oopperassa näyttää käyvän myös nuorempaa lössiä. Yksi nainen oli täydessä, loistavassa goottiasussa. Jos La rondine ja gootti sopivat yhteen, niin eikö kulttuuriministerimme voisi pohtia, sopisiko ooppera myös hänen jalkapallo- ja koripalloinnostuksensa kupeeseen?

Joka tapauksessa näyttää siltä, että näin talven synkimpinä hetkinä hormonaaliset naiset pukeutuvat oopperaan lähtiessään vartaloa mukailevaan, enemmän tai vähemmän lyhyeen, useimmiten villatyyppiseen mekkoon, ohuisiin sukkahousuihin ja hyvin korkeakorkoisiin kenkiin. Se on erittäin viihdyttävä asukokonaisuus, jonka helmaa joudutaan yhtenään nykimään alaspäin. On oikeastaan hyvin kiinnostava, ja kiihottava, yksityiskohta, että miten paljon naisilla kuluu elämässään aikaa helman nykimiseen alaspäin. Silti kenellekään ei tule mieleen hankkia pidempää helmaa!

Jotkuthan saattavat vielä nykyisinkin luulla, että nainen ON nainen. Näinhän ei tietenkään ole. Nainen on olento, joka voi halutessaan LAITTAUTUA naiseksi. Ja jos joku nyt vaikka OLISI nainen, hän voi milloin vain LAITTAUTUA vielä enemmän naiseksi. Ja Ilta oopperassa on erinomainen kimmoke monille naisille laittautua NAISIKSI.

Yhtäkkiä kellon jo kutsuessa sisään katsomoon, havaitsin väkijoukon keskeltä Punamekkoisen Neitosen, jonka korkokenkien pukemista olin ensimmäiseksi seurannut. Hänen kyljessään kulki inhottavan komea, ällöttävän roteva, kaljupäinen miesystävä, joka kaiken kukkuraksi oli pukeutunut parempaan tummaan pukuun kuin minä. Miehellä oli jopa valkoinen kauluspaita. He lähtivät nousemaan ensimmäiselle parvelle vieviä portaita, käsikynkkään, ja punainen mekko kiristyi naisen pyöreän lantion ympärille tuoden esiin alushousujen reunasaumat.

Sanon tässä vaiheessa vain yhden varman asian: oopperoiden esittelylehtisiin on mahdoton syventyä ennen esityksen alkua.

Ilta oopperassa, 2. jakso: La rondine
ilmestyy pian. Kerää koko sarja!


Hyvä thaihieromo, naisille ja miehille!  3

Uupumattomat hieromotutkimukseni ovat edenneet pisteeseen, jossa voin ilmoittaa suuren ilosanoman kaikelle kansalle:

Helsingissä on kuin onkin yksi thaihieromo, joka sopii sekä naisille että miehille ja jolla ei ole mitään tekemistä ihmiskaupan eikä minkäänlaisten uhrien kanssa ja josta ei saa seksiä vaan monenlaista oikeaa hierontaa ja erinäisiä muita kauneus- ja hyvinvointipalveluja. Tätähän aina silloin tällöin kysytään Sisäpiiri-palstaltakin.

Paikan nimi on Ispa. Sen osoite on Pietarinkatu 11. Sen nettiosoite on

http://www.iloinenspa.fi/

Thaihieromo Ispa, Pietarinkatu 11
Thaihieromo Ispa, Pietarinkatu 11

Ispassa voit nauttia itämaisesta tai balilaisesta hieronnasta, aroma- ja öljyhieronnasta, ruotsalaisesta hieronnasta tai intialaisesta päähieronnasta. Lisäksi on saatavana kasvohoitoja, kulmakarvojen ja silmäripsien käsittelyä sekä monenlaista pedikyyristä ja manikyyristä hoitoa niin naisille kuin miehille.

Ispassa työskentelee kaksi kunnostaan huolta pitävää thainaista. Toinen heistä on buddhalainen, ja toinen on kristitty.

Heidän nettisivuillaan on kohta "Ispa etiquette", jossa todetaan mm.:

"Know that you are in a professional spa therapy operations and do not expect anything other than therapeutic or spa services." Suomeksi sanoen: ei seksipalveluja.

Helsinkiinhän perustetaan aina silloin tällöin joku thaihieromo, joka tarjoaa oikeaa thaihierontaa. Ne yleensä lopettavat jonkin ajan kuluttua toimintansa kyllästyttyään loputtomiin seksinkyselijöihin.

Eräs tuntemani nainen kävi hiljattain Ispassa balilaisessa hieronnassa ja oli hyvin tyytyväinen.


Miesvuokraamo kriisissä!  11

Kuten koviakestäneet lukijani ehkä voivat muistaa, muuan Elisabeth, 23, kirjoitti City-lehden 23/2011 Sisäpiiri-palstalle kostoa janoavan kirjeen, joka meni näin:

"Heippa rakkahin Walter. Olen juuri eronnut riitaisasti poikaystävästäni kolmen vuoden seurustelun jälkeen, ja nyt haluaisin järjestää verisen koston hänelle. En siis toki aio murhata häntä, mutta kysyisin, onko mahdollista "vuokrata" jotain paremmanpuoleisen näköistä urosta kiihkeään suudelmaan kanssani hetkeksi, vain näyttääkseni exälleni? Onko siis olemassa miesvuokraamoja?"

Vastasin Elisabethille innoissani:

"Miesvuokraamo on olemassa, koska perustin juuri sellaisen, vain sinua varten, ihanan verenhimoinen Elisabeth. Lähetä minulle yhteystietosi: walterdecamp.pressi@gmail.com. Otan asiasi esille Cityn blogissani ja pyydän komeita miehiä pyrkimään suutelijaksesi. Valitsen heistä parhaan. Järjestetään exällesi sielun arpeuttava kosto!"

Halusin tehdä hyvän työn Elisabethille, nyyh! Ja halusin järjestää ainakin yhdelle blogini komeista mieslukijoista tilaisuuden uppoutua armeliaasti ylipitkään suudelmaan suloisen Elisabethin kanssa. Mutta!

Elisabeth ei ole ottanut yhteyttä. Haloo, Elisabeth! Ootsä siellä?

Monta yötä unettomana heittelehdittyäni olen tullut siihen tulokseen, että ei voi olla kuin viisi mahdollista syytä Elisabethin vaikenemiseen.

1. Elisabeth on alkanut taas seurustella sen jätkän kanssa.

2. Elisabeth on lakannut hautomasta kostoa, kun aikaa on kulunut lisää.

3. Elisabeth on kyllästynyt koko asiaan.

4. Elisabeth on löytänyt uuden miehen!!!

5. Elisabeth on saanut aivohalvauksen Kongossa.

Muita vaihtoehtoja ei kai voi olla? Yhtä kaikki, toiveikkaasti perustamani Miesvuokraamo on syvässä kriisissä. Sen ainoa asiakas on kadonnut.

Kukaan ei pääse suutelemaan.

Ei tämä rohkaise miehiä perustamaan naisia palvelevia yrityksiä, jos naiset ovat tällaisia tuuliviirejä.

Lamaantunut Waltterinne


Säärihoitajanne tiedottaa!  3

Hei säärikaunokaiset! Sekä miesystävänne!

Jo aiemmin ylistämäni englantilainen nettisukkakauppa Stockingshq ilmoitti kolme tuntia sitten saaneensa myyntiin uuden italialaisen sukkamerkin Nylonican tuotteita.

Nylonicalla on aivan uskomaton määrä erivärisiä sukkia. Eri värejä on saatavilla sekä ohuissa että paksummissa malleissa, sekä sukkahousuissa, stay-upeissa että liivien kanssa käytettävissä sukissa.

Ja hinnat ovat varsin edulliset.

En ainakaan tiedä toista vastaavaa tarjontaa.

Siis esimerkiksi tässä kuvassa olevat 55 denierin stay-upit eivät mustina ole mitään ihmeellistä, mutta ne voi hankkia yhdeksässä eri värissä, jotka ovat musta, air force blue, aqua, baby blue, baby pink, deep lilac, rose pink, royal blue ja turquoise. Joissain malleissa on tarjolla vielä kolme muuta, ruskean sävyistä väriä.

Nylonica-sukat Stockingshq-kaupasta
Nylonica-sukat Stockingshq-kaupasta

Visioikaa itsenne astumassa air force blue -säärillä sisään kapakkaan, missä kaikki muut naiset ovat mustasäärisinä! Sitä kateuden määrää!!!

Ennenaikaista naiskollegojesi sappikivileikkausta!

Ja nämä sukat maksavat noin 13 euroa + noin vitosen postikulut. Postikulujen osuus tietenkin vähenee, jos tilaa useampia sukkia ja sukkahousuja kerrallaan.

Koko tarjonnan näette tästä:

http://www.stockingshq.com/nylonica-m25

PS

Koska ajattelen jatkuvasti sääriäsi, olen onnistunut löytämään Puolasta erään sukkatehtaan, jolla on tosi hienoja, kuvioituja sukkahousuja noin vitosen hinnalla. Se on myöskin sellainen merkki, jota tuskin kukaan täällä vielä tuntee, joten sellaiset sukkahousut poikkeaisivat kaikkien muiden naisten sukkahousuista.

Tässä on vain vielä se ongelma, että kyseisen valmistajan tuotteita on äärettömän hankala tilata. He lähettävät laskun, joka pitää käydä pankissa maksamassa. Mahdotonta!

Koska puolan kielen taitoni on ruosteessa, olen pistänyt erään puolaa hallitsevan naistuttavani lähettelemään heille sähköpostia ja esittämään toivomuksia maksupalvelun parantamisesta. Jos se johtaa tulokseen, tämän blogin lukijat kuulevat asian ensimmäisinä Suomessa.

Hurmaa miehet ja nujerra naiset säärihoitaja Walterin avulla!