Walter de Camp

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Bellas.

Alaston lounas, osa 2

En voinut olla palaamatta Circulo de Bellas Artesin hienoon ravintolaan Madridissa. Tällä kertaa hovimestari vei minut eri pöytään kuin edellisellä kerralla http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/123017/, kauemmas seinämaalauksen kahdesta alastomasta naisesta. Istuin pöytään ja vilkaisin ympärilleni, ja, kas vain, kukas siinä makasikaan matalalla lattiakorokkeella lounaspöytäni vieressä.

Tilasin ruoan, lohitortellinia alkuruoaksi ja, vahingossa, lohta myös pääruoaksi sekä vanukkaan jälkiruoaksi, ja katselin taas lähiympäristöäni.

Vasemmalla lattiakorokkeella alaston nainen, edessä pylväässä alastomia naisurheilijoita ja oikealla puolella...!

Miellyttävä ruokaravintola. Ja fine dining -paikka, todettakoon. Jälkiruokani:


Alaston lounas

Circulo de Bellas Artes (Kaunotaiteiden piiri) Madridissa lienee kaunein rakennus, missä olen koskaan käynyt.

Circulo de Bellas Artes Madridissa
Circulo de Bellas Artes Madridissa

Siellä on mm. taidenäyttelyitä ja elokuvateatteri, jossa esitetään vanhoja elokuvia originaaliversioina. Menin käymään Circulossa kahdesta syystä.

Ensinnäkin oletin näkeväni maailman kuuluisimman taideväärentäjän Elmyr de Horyn taideväärennösten näyttelyn. Hän oli mies, joka elätti itsensä maalaamalla mm. Picasson, Modiglianin, Matissen ja Renoirin teoksista väärennöksiä, joita taiteentutkijat eivät kyenneet tunnistamaan väärennöksiksi. Orson Welles teki Horysta dokumenttielokuvan F for Fake. Huikeaa, tuumin. Pääsen näkemään maailmankuuluja maalauksia väärennöksinä. Kävi kuitenkin ilmi, että näyttely avautuukin vasta 6. helmikuuta. What a low down.

Onneksi oli toinenkin syy Circulossa käyntiin. Francisco Bores -niminen henkilö on tehnyt piirroksia ranskalaisen runoilijan Stéphane Mallarmén (1842-1898) runoelmaan Faunin iltapäivä. Menemättä asian yksityiskohtiin Mallarmé oli kovan luokan runoilija ja kriitikko omana aikanaan ja hänen kirjoituksensa inspiroivat monia 1900-luvun alun taidesuuntausten tekijöitä, surrealisteja, dadaisteja ja futuristeja. En ole lukenut riviäkään Mallarméa, täytyy tunnustaa, mutta tunsin hänen maineensa.

Kaikki tekstit näyttelyn yhteydessä olivat espanjan kielisiä, ei sanaakaan englanniksi. Aika vieraannuttava tilanne, kun on opiskellut espanjaa vasta puolitoista viikkoa. Olin ainoa henkilö näyttelysalissa, ja sen kulmaan katonrajaan asennetuista kovaäänisistä kuului aika ajoittain aavemaista musiikkia.

Mutta toki pystyin ymmärtämään Boresin kuvia. Niissä oli alaston naishahmo, jolla oli lyhykäinen kissamainen häntä: fauni. Olento kelli ja kirmaili jossain kedolla. Sitten tuli paikalle urosolento, jolla oli päässä kiemuraiset pukinsarvet. Myös hän oli alasti. Tämä alaston pukki alkoi pokata alastonta faunia. Oli meneillään faunin iltapäivä.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin eihän eläimillä ole vaatteita. Jos naisen kuvailee kissaksi tai tammaksi tai lehmäksi tai kanaksi tai hiireksi, hänet voi piirtää alastomaksi. Olisi mieletöntä, jos tammalla olisi hame tai housut. Samaten pukki on tietenkin alaston.

Tämän jälkeen silmäilin hieman tarkemmin rakennusta. Ylempiin kerroksiin johtavassa portaikossa seisoi naispatsas, jonka toinen rinta oli valahtanut ulos mekon kaula-aukosta.

Sitten menin lounaalle Circulo de Bellas Artesin huikean kauniiseen ruokasaliin, jonne intellektuaaleja parhaillaan valui päiväruokintaan. Oli iltapäivä. Istuin pöytään ja tilasin keittoa ja kalaa ja silmäilin ympärilleni. Seinällä pöydän vieressä, hieman pääni yläpuolella oli suuri taulu, jossa kaksi alastonta naista loikoili jossain. Toisen naisen jalkopää osoitti minua kohti. Paljas häpy törrötti vasten kasvojani. Naisen käsi lepäsi häpykummulla ja sormet valmistautuivat näpläilemään klitorista. Tarjoilija toi keiton ja ryhdyin lusikoimaan.

Etten olisi koko ajan syödessäni tuijottanut naisen sukupuolielimiä, vilkaisin noin parinkymmenen metrin korkeudelle salin kauniiseen kattoon. Siellä kattomaalauksen vasemmassa kulmassa kolme alastonta neitosta heilutteli kutsuvasti käsiään.

Se oli miellyttävä lounas, ja ensimmäinen jonka olen julkisella paikalla syönyt alastomien naisten ympäröimänä.

Mallarmén runovalikoiman Faunin iltapäivä on suomeksi julkaissut Savukeidas. Runot on suomentanut Einari Aaltonen. http://www.savukeidas.com/stephanemallarme