Aion ryhtyä tuhoamaan suosiotani. Alan laittaa näihin blogeihini kamaa, joka aidosti kiinnostaa minua. Toivon kovasti sen kiinnostavan teitäkin. Jos käy niin huonosti, ettei se kiinnosta, ja valun kuin keväinen räntävesi rännissä kaikkein eniten luetusta blogistista kaikkein vähiten luetuksi, olen pahoillani, mutta en viillä sen takia ranteitani.
Olen ainut suomalainen, joka ei ole koskaan käynyt Virossa. Epäonnistuminen blogistina on sen rinnalla pientä.. Hahahaha!
En joka tapauksessa enää jaksa olla kiinnostunut pervoista vaatekaupoissa, kumitisseistä, pinkkipimpsoista ja jouluportikorttien lähettämisen raskaudesta.
Olen sattumoisin toimittaja, joka tuntee Afganistanin ja Pakistanin tilanteen paremmin kuin kukaan muu suomalainen toimittaja. Olen valmis koska tahansa kilpaan.
En aio tässä vaiheessa rasittaa teitä amerikkalaisten Marjahin kaupunkiin Afganistanissa suuntautuneen suurhyökkäyksen analyysilla. Laitan tähän vain pari lyhyttä videopätkää, jotka koskettavat minua.
Pakolaisleiri Kabulin ulkopuolella. Ihmisiä alkoi saapua tähän leiriin Marjahin alueelta jo vähän ennen kuin hyökkäys käynnistyi.
Tämä on kuvattu jossain päin Marjahin kaupungissa. Amerikkalaiset sotilaat yrittävät tutkia tyhjiä, pommitettuja rakennuksia. Marjahissa on 80000 asukasta ja amerikkalaiset etsivät heidän joukostaan tuhatta talebania. On vaikea uskoa, että tämä on totta eikä fiktiivistä elokuvaa.