Juhannustaan Helsingissä viettävät eivät ole onnettomia ihmishylkiöitä. Juuri juhannuksena Helsinki on ihanimmillaan.
Voit kuljeskella kaupungin kauniilla kaduilla lähes yksin ihmeellisen hiljaisessa, lähes buddhalaisessa tunnelmassa. Ja kuitenkaan et ole ainoa Helsingissä. Kaupungissa on muitakin, jotka syystä tai toisesta eivät ole lähteneet kierimään maaseudun pensaisiin.
Helsinkiin jääneiden tunnelma on ambivalentti. Toisaalta tuntuu älyttömän hienolta. Toisaalta tuntuu viiltävän yksinäiseltä. Haluaisi jakaa kesäisen onnentunteen toisen kanssa. Kaikki ovat ikään kuin näyttelijöitä vanhassa Suomi-filmissä.
Nämä kaupunkiin jääneet sinkut lähtevät juhannusaaton ja aatonaaton iltoina sisäisen pakon ajamina ulos parille lasilliselle. He eivät välttämättä mene klubiin bilettämään, vaan pelkästään lähipubiin, pieneksi hetkeksi.
Tässä tilassa nämä miehet ja naiset ovat tavallistakin alttiimpia ryhtymään juttusille satunnaisen tuttavuuden kanssa. Jokaisella muhii takaraivossa ajatus ihanasta juhannusheilasta. Nämä Hesaan jääneet sinkut eivät kaipaa maalle, mutta he kaipaavat heilaa.
Helsingin pubit eivät juhannuksena ole täynnä kaikkein kaameimpia luusereita ja raakkeja, vaan niistä voi nyt kesän kauneimpana hetkenä löytää kaikkein parhaimmat tapaukset.
I know what I'm talkin about.