Kuten koviakestäneet lukijani ehkä voivat muistaa, muuan Elisabeth, 23, kirjoitti City-lehden 23/2011 Sisäpiiri-palstalle kostoa janoavan kirjeen, joka meni näin:
"Heippa rakkahin Walter. Olen juuri eronnut riitaisasti poikaystävästäni kolmen vuoden seurustelun jälkeen, ja nyt haluaisin järjestää verisen koston hänelle. En siis toki aio murhata häntä, mutta kysyisin, onko mahdollista "vuokrata" jotain paremmanpuoleisen näköistä urosta kiihkeään suudelmaan kanssani hetkeksi, vain näyttääkseni exälleni? Onko siis olemassa miesvuokraamoja?"
Vastasin Elisabethille innoissani:
"Miesvuokraamo on olemassa, koska perustin juuri sellaisen, vain sinua varten, ihanan verenhimoinen Elisabeth. Lähetä minulle yhteystietosi: walterdecamp.pressi@gmail.com. Otan asiasi esille Cityn blogissani ja pyydän komeita miehiä pyrkimään suutelijaksesi. Valitsen heistä parhaan. Järjestetään exällesi sielun arpeuttava kosto!"
Halusin tehdä hyvän työn Elisabethille, nyyh! Ja halusin järjestää ainakin yhdelle blogini komeista mieslukijoista tilaisuuden uppoutua armeliaasti ylipitkään suudelmaan suloisen Elisabethin kanssa. Mutta!
Elisabeth ei ole ottanut yhteyttä. Haloo, Elisabeth! Ootsä siellä?
Monta yötä unettomana heittelehdittyäni olen tullut siihen tulokseen, että ei voi olla kuin viisi mahdollista syytä Elisabethin vaikenemiseen.
1. Elisabeth on alkanut taas seurustella sen jätkän kanssa.
2. Elisabeth on lakannut hautomasta kostoa, kun aikaa on kulunut lisää.
3. Elisabeth on kyllästynyt koko asiaan.
4. Elisabeth on löytänyt uuden miehen!!!
5. Elisabeth on saanut aivohalvauksen Kongossa.
Muita vaihtoehtoja ei kai voi olla? Yhtä kaikki, toiveikkaasti perustamani Miesvuokraamo on syvässä kriisissä. Sen ainoa asiakas on kadonnut.
Kukaan ei pääse suutelemaan.
Ei tämä rohkaise miehiä perustamaan naisia palvelevia yrityksiä, jos naiset ovat tällaisia tuuliviirejä.
Lamaantunut Waltterinne