Kävin koulua Kulosaaressa, Helsingin esikaupungissa. Yläluokilla jätin aina kouluaterian syömättä ja kävelin parhaan luokkakaverini kanssa Kulosaaren vaatimattoman ostoskeskuksen ainoaan kahvilaan. Sen seinälle oli ripustettu Picasson (1881-1973) Guernica-maalauksen valokuvajäljennös. Se ei lakannut hämmästyttämästä meitä. Me emme muistaakseni käsittäneet, mistä siinä oli kysymys. Se oli vain houreinen sekasotku jostain.
Nyt näin pari päivää sitten ensimmäisen kerran aidon, valtavan kokoisen (n. 20m x 15m) Guernican Madridin Centro de Arte Reina Sofian suuressa taidemuseossa.
Reina Sofia sijaitsee Pradon taidemuseon lähellä vanhassa isossa sairaalarakennuksessa, jota on korjailtu ja kehitelty taidemuseoksi, mutta jossa kaikkien muutostöiden jälkeenkin kävijät kulkevat sairaalakäytäviä ja astuvat sisään entisiin potilassaleihin katsomaan niiden seinille ripustettuja maalauksia. Näin syntyy aavistuksenomaisesti vieraantunut tunnelma taiteen vastaanottamiseen.
Reina Sofia on erikoistunut vuoden 1900 jälkeiseen taiteeseen ja Prado varhaisempaan. Täälläkin ymmärsin heti, että museon valtavan koon takia joutuisin keskittymään vain yhteen osastoon. Valitsin ikään kuin synnytysosaston eli ensimmäisen kokoelman, jossa esitellään taiteen muuttumista 1900-luvun alun ja toisen maailmansodan välisenä aikana. Voisi sanoa: nykyajan syntymistä.
Tämän jakson loppuvaiheisiin sijoittuu Picasson Guernica, jonka lähtökohtana on saksalaisten lentokoneiden isku espanjalaiseen Guernican kylään Espanjan sisällissodan aikana. Natsi-Saksa toimi Francon diktatuurin puolella demokraattista kansannousua vastaan. Natsien lentokoneiden pommi-iskun seurauksena suuri osa Guernican kylän asukkaista menetti henkensä.
Kysynkin, miksi pienen kahvilan omistaja/johtaja oli päättänyt ripustaa joukkomurhaa kuvaavan maalauksen kulosaarelaisen kahvilan seinälle? Mitä järkee? Eikö hän tuntenut kuvan taustaa? Oliko hän yhtä pihalla kuin minä ja luokkakaverini? Oliko hän hullu? Vai oliko joukkomurhataulun ripustaminen kahvilaan erityisen cool veto?
Reina Sofian 1900-luvun alun taiteen muutoksia esittelevä näyttely alkaa myös Picassolla, hänen Sinipukuisella naisellaan vuodelta 1901.
Tämä on myös yksi hyvin kuuluisa Picasson työ. Hän maalasi taulun Pariisissa noin 20-vuotiaana. Väitetään, että hän oli niihin aikoihin synkällä mielellä erään kaverinsa itsemurhan seurauksena. Hän pyöri kerjäläisten ja prostituoitujen seurassa ja ymmärtääkseni myös sinipukuisen naisen esikuva oli joko kerjäläisnainen tai prostituoitu.
Näyttelyosaston kierrettyäni menin lounaalle Al Natural -ravintolaan Calle de Zorrillalle, numeroon 11 (voin lämpimästi suositella paikkaa). Siellä näin ravintolan nurkkapöydässä aterioimassa Picasson "Sinipukuisen naisen". Hän lopetteli jälkiruokaansa miehen seurassa. Koska Picasso ei ollut päässyt tekemään hänestä epätoivoista, hän näytti hyväntuuliselta, kauniilta, ei mitenkään omituiselta, ja oli itse valinnut vaatteensa ja pukeutunut turkiskauluksiseen harmaaseen jakkuun, mustiin housuihin ja kiiltävänahkaisiin nilkkureihin.
Olin lumoutunut ja pystyin vain vaivoin nielemään munakoisoani. Olin aloittanut espanjan kielen opintoni vajaa viikko aikaisemmin enkä voinut kielitaidottomana mennä heidän pöytäänsä selittämään naiselle, että hän on Picasson Sinipukuinen nainen. Saatoin vain katsoa, miten he maksoivat laskun ja poistuivat kasvisravintolasta ja elämästäni.