Walter de Camp

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on sulotarta.

Madridin sulottaret  4

Asun Madridissa Hostal Orientessa. Ihanan ja kauniin huoneeni ikkunasta avautuu näköala Plaza de Isabel II:lle. Aukiolla soittavat lähes joka päivä yksinäinen saksofonistimies (jota voisin kuunnella ikuisesti), neljän kilkuttajamiehen kiihkeä bändi (jota voin kuunnella ainakin muutaman viikon) ja mustalaispariskunta, jonka mies vetelee kurttua ja nainen helistelee ja huutaa aina setin yhdessä vaiheessa täyttä kurkkua yhä uudelleen holé (johon olen kyllästymäisilläni, vaikka toisinaan tanssahtelen huoneessa heidän säveltensä tahdissa). Sijaitsen parin sadan metrin päässä Solin keskusaukiolta ja kaikki on tästä kävelymatkan päässä. Öisin, ja etenkin viikonvaihteen öisin, kun madrilenot ja madrilenat valtaa kuumeenomainen biletyskiihko, pystyn halutessani nukahtamaan korvatulpan avulla ennen aamunkoittoa, koska "minun" aukioni on hiukan sivussa vellovien huvittelijoiden valtaväyliltä. Madridhan on kaupunki, jossa bilettäminen on viety niin pitkälle, että kaduilla on ruuhkaa aamuviiden aikaan.

Muutama päivä sitten vietin joitakin tunteja Pradon isossa taidemuseossa. Prado on anniltaan ja kokoluokaltaan Pariisin Louvren veroinen, joten ymmärsin heti, että voin yhdellä kerralla nautiskella vain yhden kerroksen yhdestä siivestä. Valitsin ensimmäisen kerroksen, jossa on esillä Espanjan kahden merkittävimmän taiteilijan Velazquesin ja Goyan teoksia sekä flaamilaisen Rubensin maalauksia (sekä mm. Tiziania ja Tintorettoa ym.)

Minua koskettavimmiksi osoittautuivat Rubensin (1577-1640) isot maalaukset alastomista naisista. Kaikkihan tietävät Rubensin viehtymyksen reheviin - rubensilaisiin - naisiin.

Rubensin Kolme sulotarta
Rubensin Kolme sulotarta

Rubensin Kolme sulotarta on esillä Pradon taidemuseossa.

Rubens äityi maalaamaan alastonmaalauksia naisista etenkin elämänsä viimeisten kymmenen vuoden aikana ja Kolme sulotarta -maalauksen hän piti itsellään kuolemaansa saakka. En tarvitse kovinkaan paljon mielikuvitusta oivaltaakseni, miten mukavaa puuhaa tällaisten maalausten tekeminen vanhalle Rubensille oli. Näitä maalatessahan käytettiin elävää mallia. Rubens oli vuonna 1930 mennyt 53-vuotiaana naimisiin 16-vuotiaan Hélène Fourmentin kanssa ja nuoren aviovaimon rehevä vartalo inspiroi Rubensia esimerkiksi Kolmen sulottaren maalaamiseen. Kysynkin, mitä järkeä nykyisten taidemaalareiden elämässä on? Modernit taidemaalarit, jotka ovat hylänneet luontoa jäljittelevien maalausten tekemisen, eivät voi millään verukkeella käyttää alastonmalleja. He vain sutivat yksinäisinä hämäriä viivojaan ja väriläiskiään.

Pradossa on esillä myös Goyan (1946-1828) kuuluisa maalaus The Nude Maja.

Goyan The Nude Maja
Goyan The Nude Maja

Odotin tuon aikanaan kohua herättäneen maalauksen näkemistä kiihkeästi, ja petyin. Divaanilla lojuva alaston Maja ei näytä mielestäni kovinkaan uskottavalta. Kun vertasin sitä viereisessä salissa näkemiini Rubensin naisiin, Goya jäi selvästi toiseksi. Rubensin maalausten alastomat naiset näyttävät luonnollisilta, eroottisilta, aivan kuin katselisi oikeita naisia kylpylässä, bordellissa tai seksiklubilla. Goyan maalaama nainen taas on tyylitelty ja vaikuttaa sen tähden epätodelliselta, pornografiselta, keksityltä. Väitteeni vahvistamiseksi laitan tähän vielä Rubensin maalaaman makaavan naisen, vaikka tämä maalaus ei sisälly Pradon kokoelmiin. Erakko ja nukkuva Angelica.

Rubensin The Hermit and Sleeping Angelica
Rubensin The Hermit and Sleeping Angelica