Haloo, täällä Walter de Camp, Berliini. Kaikesta vastarinnasta huolimatta noin 30 urhoollisinta Yön sutta onnistui taistelemaan tiensä Berliiniin. Motoristit saapuivat kaupunkiin perjantaiaamupäivällä. Perjantai oli Saksan antautumisen 70-vuotispäivä.
On se vakuuttavaa, että venäläiset pystyvät pääsemään Berliiniin jopa rauhan aikana.
Yön sudet asettuivat Karlshorstin kaupunginosassa sijaitsevan Saksalais-venäläisen museon pihalle ja sisätiloihin. Siellä vietettiin muistopäivää. Illalla klo 22 kilistettiin Antautumissalin terassilla kuohuviinilaseja. Lähistöllä päivysti kaiken aikaa parisataa saksalaista poliisia vahtimassa Yön susien kuohuviinin juontia.
Lauantaina Treptower Parkiin kokoontui noin 10000 ihmistä sodan päättymisen muistojuhlaan, heidän joukossaan 30 Yön sutta. Kaikki sujui rauhallisesti. Yön sudet sanoivat, että he haluavat kunnioittaa sodassa taistelleiden maanmiestensä muistoa.
Haloo. täällä Walter de Camp, Berliini. Viime marraskuussa noin 80 % berliiniläisistä miehistä puski leukaperistään partaa. Se oli kauheaa. Erityisen puistattavia olivat sellaiset perisaksalaiset miehet, jotka yrittivät näyttää imaamilta naama täysin partaisena.
Toivottavasti jokainen ei-lähi-itäläistaustainen mies käsittää, että jos partaa ruvetaan pitämään, niin Lähi-idästä tulleet partaiset miehet näyttävät paremmilta, ja vetoavat parralla paremmin naisiin. Siihen kilpaan ei kannata lähteä.
Joten nyt, mikä helpotus! Berliinissä on sheivattu leuat! Partamaskuliinisuus on passé! Imaami-look on ohi!
Haloo, täällä Walter de Camp, Berliini. Tänä lämpimänä keväisenä perjantaina 8.5. vietetään Saksan ehdottoman antautumisen 70-vuotisjuhlia. Berliinissä on sen merkeissä jos jonkinlaisia tilaisuuksia. Mainitsen tässä vain yhden. Kaupungin tunnetuimmassa homoklubissa Schwuzissa juhlitaan Euroopan vapautumista Saksasta otsikolla Deutschland kaputt. Hurra!
Juutalaisten lisäksi natsit tuhosivat keskitysleireillään myös homoseksuaaleja. Natseja kannatti suurin osa saksalaisista. Sen takia Schwuz ilmoittaa, että heillä on nyt "bileet valtiota, kansakuntaa ja kansaa vastaan."
Haloo, täällä Walter de Camp, Orlyn lenttokenttä, Pariisi. Täällä on kaikki rauhallista. Ei minkäänlaisia tehostettuja turvatarkastuksia tai poliisivartiointeja. Ranskalaiset ihmiset ovat huolettoman tuntuisia. Monet iloisia. Kukaan ei puhu taannoisesta terrrori-iskusta. Normalment total.
Ymmärrän toki, että tällä tavalla raportoimalla en voi menestyä ulkomaankirjeenvaihtajana, mutta halusin kirjoittaa totuuden.
Nyt odotan Cityn ulkomaankirjeenvaihtajien päällikön lähettämää tietoa potkuistani. - Walter
Haloo, täällä Berliini! Tässä saattaa nyt olla pelastus kaikille teille, jotka ette vuosien meditaatiopäkertämiselläkään ole onnistuneet vaipumaan kunnolliseen meditatiiviseen tilaan. Kaksi naista Mareen Scholl ja Catarina Brazao järjestävät Berliinissä genitaalimeditaatioiltoja. Tilaisuuksiin voivat tulla sekä pariskunnat että yksinäiset naiset ja miehet.
Pariskunnat meditoivat keskenään ja yksinäisistä meditoijista muodostetaan sattumanvaraisesti pariskuntia. Tällöin pariskunnassa voi olla kaksi naista tai kaksi miestä tai nainen ja mies.
Meditointi tapahtuu sillä tavalla, että genitaaleihin eli sukuelimiin kohdistetaan kolme erilaista liikettä, kosketusta - englanniksi stroke. Kutakin strokea tehdään noin kymmenen minuuttia ja kosketukset kohdistuvat vain penikseen tai vaginaan. Muuta kohtaa vartalossa ei saa koskettaa.
Ei, kysymys ei todelllakaan ole siitä, että keräännyttäisiin porukalla onanoimaan. Hävetkää runkkarit! Pariskunnan toinen jäsen koskettaa toista osapuolta, ja sitten taas myöhemmin päinvastoin. Vastaanottaja - meditoija - on laittanut silmilleen peittävän siteen. Toinen koskettelee hänen pelivälineitään ensin yhdellä strokella kymmenen minuuttia, sitten toisella tavalla ja sitten kolmannella, yhteensä puoli tuntia.
Mareen Schollin ja Catarina Brazaon mukaan kosketeltava - okei, runkattava - osapuoli yltää mitä huikeimpiin, tärisyttäviin meditatiivisiin tiloihin.
Olen sanaton. Mutta tietenkin aion kokeilla tätä. Parasta olisi kuitenkin, jos voisin lähteä genitaalimeditaatioiltaan naisen kanssa. En ehkä ota sitä riskiä, että patukkaani tarttuisi joku partaniekka, ja päinvastoin.
Jätkät, teidän ei kannata tulla Berliiniin ilman partaa. Siloleuoilla ei ole nyt jakoa tämän kaupungin öisessä klubielämässä.
Parta saa olla minkä tyylinen tai tyylitön tahansa, maskuliinilla vain täytyy tällä hetkellä olla parta.
Tyylitietoisille suosittelen sen tyylistä partaa, jonka monet Lähi-Itä -taustaiset nuoret miehet ovat virittäneet naamaansa: kapeat pulisongit yltävät leukaperiin asti ja jatkuvat siitä leuan kiertävänä kapeana partana. Suun ympärillä ei ole partaa eikä pahemmin leuan alla. Siinä on hiukan jihadisti-tunnetta, vaikka todellisuudessa sillä partamallilla ei käsittääkseni ole yhteyttä jihadisteihin.
Tässä on linkki iheartberlin-blogin Berliinin partatrendiä käsittelevään juttuun. Tässä on kuvia klubeilta. Epätoivoisia partamalleja!
Vietin eilisen illan Jan Mayenin kuunarin ruumassa Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin uuden levyn ennakkokuuntelussa. Leo Stillman ja kolme muuta kaveria ostivat tuon 100 vuotta vanhan laivan pari kolme vuotta sitten. Silloin siinä ei ollut edes kantta ja mastoja, mutta nyt jätkät ovat kunnostaneet sitä jo erittäin pitkälle ja tunnelmallisen ruuman ehkä tärkein yksityiskohta, baaritiski, valmistui toissapäivänä. Kuunarin moottori pitää käynnistää laittamalla männän sylinteriin ruutia, ja sen jälkeen kova ilmanpaine, jolloin ruuti räjähtää ja kone käynnistyy.
Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin uusi levy, Käpälikkö, ilmestyy 3.10. Levynjulkaisukonsertti on Tavastialla 9.10. Ilmoitan täten Tavastian pokeille, että aion pyrkiä silloin sisään keinolla millä hyvänsä.
Joo, meitä oli siellä ruumassa kymmenkunta monessa kyynisessä marinadissa hautonutta toimittajaa, ja se oli aika ihmeellistä. En ole koskaan nähnyt toimittajajoukkoa, joka olisi ollut yhtä teeskentelemättömän iloinen ja onnellinen kuin me kuunnellessamme Kaihon uusia biisejä.
Tuure ja bändin jätkät painottivat, että Käpälikkö on syntynyt heidän kaikkien yhteistyöllä. He ovat istuneet keikkabussissa 135000 kilometriä, keskustelleet maailman tilanteesta, elämästä, filosofioista... Siitä on syntynyt sanat ja sävelet.
Häpeää-biisi on ainakin varma radiohitti. Mutta levyllä on monta muutakin hienoa kappaletta.
Siellä todettiin, että levy on levy ja live on live. Jututin Tuurea kannella ja kysyin miten tuosta levystä saadaan myös riehakas live. Hänen vastauksensa ydin lienee kiteytettävissä kaavaan: levy + hiki = live.
Hiki alkaa virrata marraskuussa, kun bändi lähtee rundille. Tässä on keikkakalenteri.
Haloo, täällä Berliini. Koska jumaloin David Bowiea (kuitenkaan rukoilematta häntä iltaisin), oli huikeaa Berliiniin tullessa (20.5.) nähdä, että lähes jokaisen lehden kannessa oli David Bowien kuva. Lontoon Victoria & Albert -museoon taannoin koottu David Bowie -näyttely on siirtynyt Berliiniin ja avautui juuri sinä päivänä.
Haloo, täällä Berliini. Tietänette, että Berliinissä järjestetyssä kansanäänestyksessä päätettiin kieltää kaikki rakentaminen Tempelhofin entiselle lentokentälle, jotta se säilyisi keskellä kaupunkia olevana tunnelmallisena tyhjänä tilana, jota berliiniläiset saisivat käyttää olohuoneenaan.
Asun Berliinissä aina erään pariskunnan kotona ihan Tempelhofin kentän pääsisäänkäynnin lähellä. Tämä parinkunta on innokas suojelemaan eläimiä, ja etenkin hyvin pieniä eläimiä, hyönteisiä. He ovat jo vuosia kampanjoineet lentokentän rakentamista vastaan, koska heidän mukaansa kentän käyttämättömän asfaltin rakosissa elää jotain hyönteisiä. He ovat nyt hyvin tyytyväisiä, ja niin tavallaan minäkin. Onhan se jotenkin hienoa kuljeskella siellä entisellä, ruohottuvalla lentokentällä. Tässä kuvassa näette meikäläisen Tempelhofin kentällä.
Kengät: Berska, 39,95 euroa; housut: roomalaiselta kirpputorilta, 7 euroa.
Haloo, täällä Berliini. Palasin seuraavana iltana suosikkikylpylääni, ja nyt siellä kuhisi naisia ja miehiä Eevan ja Aatamin asuissa (ennen syntiinlankeemusta).
Kun talvella kylpylän naisista vähintään 90 prosentilla häpykumpua peitti lämmittävä karvoitus, nyt keväisemmässä ja kesäisemmässä tilanteessa vähintään 80 prosenttia naisista on ajellut Venus-kugelinsa paljaaksi. Vanha sanonta talviturkin/talvipalttoon riisumisesta/pois heittämisestä tarkoittaakin siis tätä.
Mainittakoon, että kylpylässä oli melko paljon "saksalaisia" rintoja, joten Die Partein (Puolueen) huoli niiden sallimisesta jatkossakin on aiheellinen.
Ja yhdellä hyvin kauniilla pienellä vaaleatukkaisella naisella oli täysin koskematon, hyvin pörheä musta häpykarvamätäs. Punkkaudella 70-luvun lopulla The Slits (Raot) -nimisen, vieläkin esiintyvän tyttöbändin laulusolistin ideana oli vilautella kainalokarvoja (ja pikkuhousuja). Se käynnisti jonkin aikaa kestäneen naisten kainalokarvabuumin. Olisi ihanaa jos se muoti tulisi takaisin.
