Fabrikin host-kokoonpano muuttuu. Alkuperäisestä possesta on lähtenyt vaaleaverikkö (se lyhyempi niistä kahdesta) Jenna. Uusi tulokas julkistetaan tämän kuun aikana, ja villeimpien huhujen mukaan neidit saavat miesvahvistuksen joukkoonsa..
Mainittakoon, että Fabrik toi ensimmäisten joukossa näkyvät vakiohostit kotoisiin yökerhoihimme. Tällä haavaa emännöityjä paikkoja ovat Fabrikin lisäksi ainakin Jenny Woo ja Burleski.
Tytöillä on omat sivut osoitteessa:
Hapuilin asuntoni ulko-ovea auki aamukahdeksalta. En ollut lähdössä reippaasti aamulenkille. Tulin kotiin edellisen illan juhlista.
Jatkoja on kahdenlaisia, hyviä ja huonoja, ja hyvillä juhlilla on aina jatkot.
Mutta miten jatkot määritellään? Itse olen päätynyt kahteen tärkeään kriteeriin. Ensiksikin, jatkoilla on ihmisiä aina enemmän kuin kaksi. Jatkoiksi ei mielestäni lasketa kertoja, kun lähdet baarista hoitosi kanssa, tai kun siirryt anniskeluliikkeestä kaverisi kanssa kotiin jatkamaan maailmanparannusta. Jatkot jatkavat juhlia, ja jopas on mälsää, jos juhlissa on kaksi ihmistä.
Toinen kriteeri jatkoille tulee tässä. Jatkoilla harrastetaan muutakin kuin seksiä. Osana perustelua toimii edellisen kappaleen viimeinen lause. Toinen suuri syy tälle kriteerille on se, että haluan tehdä selväksi, etten laske kolmenkimppaa baari-illan päätteeksi jatkoiksi.
Uuden vuoden juhlien tuoksinnassa pääsin osallistumaan eräille erittäin onnistuneille jatkoille. Seuraavien tosiseikkojen perusteella rankkasin kyseiset jatkot omalle top5-listalleni. Jatkopaikkana oli tilava mökki, joten sillit suolassa-fiilikseltä vältyttiin. Jatkoilijoita oli lähemmäs parisenkymmentä, joista suurin osa ei ollut liian humalassa. Jatkopaikassa oli kelpo musiikkia ja mahdollisuus pelailla. Myös kurkunkostuttamis- ja napostelutarve oli huomioitu.
Hyvien juhlien resepti toimii siis myös hyviin jatkoihin!
Yökerhojen avajaiset Helsingin keskustassa yleensä toistavat itseään. Samat naamat, samoissa vetimissä ja sama musiikki soi taustalla.
Burleskin avajaisissa oli ainakin jotain toisin. Moni vieras oli todella pannut parastaan asujen suhteen. Naisilla näkyi huikeita korkoja ja korsetteja, ja eräänkin miesporukan jäsenet olivat vetäisseet päällensä muhkeat turkistakit. Mahtavaa, että ihmiset olivat nähneet vaivaa! Dresscoden noudattaminen luo kummasti tunnelmaa, vaikkei ravintolan juju voi jäädäkään pelkän pukeutumisen varaan.
Ruokatarjoilu avajaisissa koostui suklaaseen dipatuista mansikoista ja popcornista. Ruoissa oli varmaan haettu seksikkyyttä ja leikkisyyttä, ja hyvin ne näyttivät vieraille kelpaavan. Mistä lienee SK löytänyt niin makeita mansikoita tähän aikaan vuodesta?
SK:sta puheen ollen, Sedu itse istuskeli myhäillen tanssilattian reunalla olevan pöydän ääressä. Pöydän, josta on lähes täydellinen tarkkailumahdollisuus koko suureen saliin. Jossain vaiheessa iltaa Rolf Nordström liittyi Sedun seuraan. Mistä miehet puhuivat, sitä en tiedä, mutta voi olla, että he keskittyivät vain ihailemaan erinäisistä kaula-aukoista vilkkuvia Rolfin aikaansaannoksia. Nimittäin sen lisäksi, että kaikki Helsingin korsetit oli koottu saman katon alle, esittelivät naiset hyvinkin anteliaasti toppauksiaan, joista osaa oli selvästi paranneltu.
Illan aikana nähtiin niin ilma-akrobatiaa kuin burleskiakin. Miss Beeby Rose tarjoili perinteistä ja itämaisen ripauksen sisältävää burleskia. Tarjolla oli siis tyylikästä riisumista. Pidetään peukut pystyssä, jotta linja pitää jatkossakin eikä mauttomuuksiin sorruta!
Loppuun lupaamiani kuvia. :)
Tässä ensimmäiset maistiaiset SK:n uusimmasta klubista! Burleskin sisuskaluja; olkaa hyvä!
Lisää visuaalista nautintoa luvassa myöhemmin, kun ruodin tarkemmin avajaisten kulkua. Oliko itse S.K. paikalla? Mitä syötiin? Ja onko Olli Saarela siirtynyt ravintola-alalle? (No, siihen en osaa vastata, mutta sanottakoon, että siellä se Olli pyöriskeli jo puoli kymmenen aikaan. Lehdistötiedotteessa mainittiin julkkisten saapuvan paikalle klo 22 alkaen.. Tosin voi olla, että Olli oli jäänyt harhailemaan ravintolaan jo Freda 51:sen aikoina..)
Jonotus on valitettavan kiinteä osa yökerhoissa käyntiä. Jos haluat yökerhoon, jossa on menoa, etkä ole poken tuttu (tai muuten vain nimilistalainen), sinun on käytännössä aina jonotettava.
Jonotusta voi toki koettaa välttää menemällä klubille heti sen auettua tai vaihtoehtoisesti tuntia ennen pilkkua. Ensimmäisen vaihtoehdon heikkous on se, että hyvän menon alkamista joutuu odottamaan, ja toisessa vaihtoehdossa paras meno on jo menneen talven lumia.
Helsingin yössä varmin jono löytyy Onnelan edustalta. Paikkaan on jonoa perjantaista sunnuntaihin (ja toisinaan viikollakin), kun nuoret bilehileet odottavat tanssilattialle pääsyä. Viimeksi sunnuntaina yhdentoista aikaan pääsin todistamaan, että Onnelan edestä löytyy jono, vaikka lunta tulisi taivaan täydeltä ja kaupunki olisi muuten kuin kuollut. Voisin melkein veikata, että puolet Keravasta on palkattu esittämään jonoa baarin eteen..
Toinen hotspot on Apollossa. ”Imagojono”, olen kuullut sanottavan. Jonoa on siis oltava, jotta näyttäisi, että sisällä on täyttä ja mahtava meno.
Uusin bongaamani megajono/tupakkapaikan hässäkkä on Tavastian edessä lauantaisin, kun uudelleen henkiin herätetty Lauantaidisko tanssittaa hipster-kansaa.
Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Kaivohuoneen kesälle. Siellä vip-jono alkaa olla jo tavallista pidempi (kiitos halpojen sedukorttien), ja jonottamatta pääsee enää supervip-”jonon” kautta. Tai olemalla poken kaveri.
Loppuun lisään täysin jonotukseen kuulumattoman kuvan. Tadaa, Jenny Woon baarimikkojen taidonnäyte! Hyvää ystävänpäivää!
Gaala.. Ah, kuinka glamourilta mikä tahansa tilaisuus saadaan kuulostamaan, kun perään liitetään gaala. Tänään jaettiin Emma-palkinnot, joten Linnanmäen Peacock-teatteriin oli kerääntynyt Suomen musiikkitaivaan kerma. Tilaisuus oli hauska, mutta totuuden nimissä haluan jakaa kanssanne takahuoneen tarinat, eli kuinka fiiniä siellä sitten olikaan.
Toimittajia pyydettiin saapumaan paikalle tekemään haastatteluja noin tuntia ennen gaalan alkua. Lehdistötilaisuus helpottaa työtä huomattavasti, koska muuten kiinnostavia naamoja joutuisi väijymään punaisen maton varrella kuin leijona antilooppeja savannilla. Jos pysytään eläinvertauksissa, lehdistötilaisuutta voi kuvailla sanalla muurahaispesä. Kun kaikki Suomen kymmenen julkkista saadaan samaan paikkaan yhtä aikaa, kuhisevat toimittajat ja kuvaajat heidän kimpussaan kuin työläismurkut kuningattaren ympärillä.
Gaalan katselua varten toimittajille oli varattu screeneillä täytetty taukotila. Tila muistutti lähinnä Ylöjärven Teboilia munkkitiskeineen. Onneksi joskus käy tuuri: satuin saamaan ylijääneen paikan gaalasalista. Vaikka jouduin jännittämään koko kaksituntisen ajan kestävätkö penkin ruuvit loppuun asti, oli huomattavasti mukavampaa seurata gaalaa livenä kuin taukotilan screeneiltä.
Salissa näki myös mielenkiintoista porukkaa. Tuomari Nurmio, Paula Koivuniemi ja Kari Tapio muodostivat yhden possen. Mikko Alatalo näkyi laseineen salin toisella puolella. Gaalan juontaja Ile Uusivuori viihdytti yleisöä vihjailemalla vehkeestään ja sen sijoituspaikasta housujensa vasemmassa lahkeessa.
Yhdessä kaikkien aikojen ensimmäisistä postauksistani ihmettelin Ben Zyskowiczin ilmaantumista räppipirskeisiin. Emma-gaala vahvisti epäilyni. Pikku-B heitti rennot yläfemmat Uniikin kanssa. Uusin tulokas porukassa näytti olevan Kimmo Sasi, jonka Zysse esitteli suvereenisti nugeteilleen (=nugget, väännetty tummien räppärien nigga-sanasta. Tarkoittaa kaveria.)
Loppuillasta salin hallitsevimmat aromit olivat hiki ja punaviini. Toimittajilla oli vielä mahdollisuus haastatella voittajia, jotka olisivat halunneet jo lähteä juhlimaan. Amorphiksen heviäijät kiteyttivät monien ajatukset näin: ”Äh, lähetään v****** täältä.”
Vietin viikonlopun kotona. En siis lähtenyt yhtenäkään iltana ulos, yöhön. Tämä ei varmaan kuulosta suureltakaan saavutukselta, joten kerron viime syksystäni. Syys-joulukuu aikaväliltä kalenteristani löytyy yksi viikko, jolloin en ole ollut yössä, bileissä, pippaloissa tai kissanristiäisissä. Yksi viikko. Keskimäärin olen ollut ulkona 2-3 kertaa viikossa. Ex tempore-iltoja en ole kalenteriin edes merkinnyt.
Tuntui siis melko epätodelliselta viettää lauantai-iltaa tiskaten Whitney Houstonin tahtiin. Halusin lähteä ulos. Yökiidosta on tullut tapa aivan kuin hampaiden pesusta: harjaan hampaat kaksi kertaa päivässä, ja olen yössä kolmisen kertaa viikossa.
Tuttavapiirini toiminta vahvistaa käsityksen, jonka mukaan biletys on kiinteä osa kaupungissa asuvien nuorten aikuisten elämää. Kaikki juhlivat, vaikkei varsinaista juhlan aihetta olisikaan. Facebookin statuspäivitykset kertovat oleellisen. Sunnuntaisin oloja voivotellaan urakalla, ellei olla lähdössä Sunnelaan. Viikonloppuiltojen vaihtoehdot rajoittuvat karrikoidusti myöhäisleffaan ja biletykseen.
Jotkut jämähtävät biletykseen. Eräs noin kolmekymppinen miestuttuni alkoi pohtia juhlimisen vähentämistä, kun tajusi lähtevänsä yöhön kokoajan nuorempien ja nuorempien mieskavereiden kanssa. Oman ikäiset kun alkoivat jäädä kotiin vaimojen ja lasten luokse.
Samainen mies mainitsi, että on vaikea keksiä korvaavaa tekemistä, kun on vuosia tottunut lähtemään lauantaisin radalle.
Onneksi kuitenkin joskus malttaa jäädä kotiin. Milloin sitä muuten ehtisi tiskata kahta kertaa päivässä, katsoa Titanicin ja lukea kolme vuotta vanhoja lehtiä?
Opin viime kesänä uuden termin. Se on lokki. Kyseessä ei kuitenkaan ole Kauppatorin siivekkäitä veikkojamme tarkoittava termi, vaan ”lokilla” viitataan myös yöelämässä liikkuviin pummailijoihin.
Kun ensimmäisen kerran kuulin ystäväni suusta lausahduksen ”Se on kaamea lokki”, epäilin omaa kuuloani ja kuvittelin ”sen” olevan pahimman puoleinen tunari keittiössä.
Toisella kertaa ystäväni onnekseni selvitti asiaa tarkennuksella. ”Lokki” uskoo, että muiden tupakat, juomat, narikkarahat ja pöytävaraukset ovat myös häntä varten. Ystävien kesken näin voikin olla, muttei mielestäni puolituttujen. Ainakaan toistuvasti, ja ilman vastineita. ”Lokit” kai vain kuvittelevat olevansa niin hyviä tyyppejä, että kaikki haluavat huolehtia heidän tarpeistaan. Väärässä ovat.
En ole vieläkään oppinut käyttämään ”lokki”-termiä täysin luontevasti, mutta olen pohtinut lokkien ja ”lokkien” yhtäläisyyksiä. Luotettavana tietolähteenä lokeista olen käyttänyt Wikipediaa. Sen mukaan useimmat lokit ovat kaikkiruokaisia. Tämä täsmää myös ”lokkeihin”; kaikki menee. Wiki-lokit pesivät yhdyskuntina merenrannikoilla ja sisävesillä. Sama juttu on ”lokeilla”. Kaipa niitä on merenrantakaupunkimme lisäksi sisämaassakin. Loppuun wikipedia kertoo, että lokit tekevät pesän maahan. Tässä kohtaa ”lokit” eroavat lokeista. ”Lokit” tekevät pesän seurueeseesi, ja kohteliasta tapaa kääntää selkä on vaikea keksiä.
Jontti, Shaka ja J. Karjalainen Salkkumies:
[video] http://www.youtube.com/watch?v=_Un3g2KH1GE [video]
Viime yönä jouduin ensimmäisen kerran elämässäni nakkikioskisanaharkkaan. Arvioni mukaan yli 35-vuotias herrasmies näki tarpeelliseksi alkaa avautua minulle työstäni. Mahtavaa, juuri sitähän kaipasinkin kello kahden aikaan, hyytävässä pakkasessa.
En erittele keskusteluamme sen kummemmin, koska herran antama palaute ei ollut kovinkaan rakentavaa. Sanoma olisi kuitenkin saanut enemmän arvoa, jos palautteen antaja olisi kyennyt kävelemään horjumatta..
Miehille snagarilla käydyt tahtojen taistot lienevät tutumpia, koska kukkojen täytyy puolustaa reviirejään. Naisena tällaisen kohtaaminen oli kuitenkin hämmentävää. Haluaisinkin tietää, kuinka moni naispuolinen cityläinen on joskus ollut osallisena snagarisanailussa. Oletko sinä? Onko ollut kissatappeluita? Oletko itse aloittanut? Ja City-miehet! Oletteko olleet todistamassa daamien draamoja?
Nakkikioskille voi kai myös mennä jatkoille… ;) http://www.youtube.com/watch?v=2csrtTBc1RY
Uuden vuoden ensimmäisen kuukauden mielenkiintoisin tapahtuma on mielestäni Jenny Woon renoveeraus. (Vau, osaanpa vaikean sanan!) Jenny on ilmeisesti tullut siihen ikään, jossa pieniä kauneusleikkauksia ja ilmeen kohottamista tarvitaan. Tähän hommaan on värvätty kokonainen asiantuntijoiden joukko (näiden tyylijumalien nimilista löytyy 23/2009 Citystä). Uudistunutta Jennyä päästään ihailemaan 16.1.
Jos Jenny olisi nainen, hänelle tehtäisiin todennäköisimmin yläluomien korjaus ja kasvojenkohotus tai botox-ruiskutuksia. Silikonirinnat ja posliinit hampaissa kuuluisivat myös pakettiin. Jenny on kuitenkin ravintola.
Toivon, että kasvojenkohotuksen ansiosta ravintola ei puolityhjänäkään näytä tyhjältä. Toivon myös, että takaosan sänkysohvat säilyvät, mutta että niistä pääsee jatkossa helpommin kömpimään tanssilattialle. Kolmas toiveeni on, että Jennyn makea väri- ja valomaailma säilyy. Tykkään siitä.
Parin viikon päästä nähdään, täyttyvätkö toiveeni.
