Suhteet & seksi

Vaikka länsimaissa on jo pitkään tiedetty, että isän panostukset jälkikasvuunsa tuottavat hyvää hedelmää, päättää osa isistä edelleen olla investoimatta resurssejaan lapsiinsa. Miksi?

Tutkijat ovat kehitelleet teorioita, joiden mukaan osa miehistä panostaa parittelukumppanien hankintaan ja osa perheen perustamiseen.

Nisäkäsmaailmasta tunnetaan siemeniään levittäviä lajeja ja niitä, jotka pysyvät uskollisina kumppanilleen ja hoivaavat jälkikasvua.

Myös ihmisurokset voidaan uuden tutkimuksen mukaan jakaa kahteen, ja vielä aika helpolla testillä. Tarvitaan vain tieto miehen testosteronitasosta ja kivesten koosta. Itse asiassa jo pelkkä kivesten koko ennustaa miehen kyvykkyyden isänä.

Jennifer Mascaro, Patrick Hackett ja James Rilling Emoryn yliopistosta Atlantasta kokosivat testiryhmän 21-43 -vuotiaista biologisista isistä, joilla oli yhdestä muutamaan 1-2 -vuotiaita lapsia.

Isien testosteronitasot mitattiin ja heidän kiveksensä ja aivonsa arvioitiin magneettikuvauksissa. Sekä testosteronitaso että kivesten koko korreloivat negatiivisesti hoivaavuuteen. Tutkijat tulkitsevat miesten biologian heijastavan vaihtokauppaa parinmuodostuspyrkimysten ja vanhemmuuden välillä.

Aivokuvauksissa miehille näytettiin lasten kuvia samalla mitaten eri aivoalueiden toimintaa alueilla, jotka yhdistetään tunteisiin, hoivaavuuteen, motivaatioon ja dopamiinieritykseen. Kuvissa lapsilla oli eri tunnetiloja.

Isokiveksiset miehet eivät reagoineet kunnolla edes omaan lapseensa, kun taas pienikiveksiset miehet reagoivat herkästi jopa vieraiden lasten kuviin.

Myös miesten vaimoilta kysyttiin puolison hoivaominaisuuksista. Oliko mies osallistunut lastenhoitoon, vienyt lasta lääkäriin tai herännyt yöllä hoitamaan itkevää lasta?

Vaimojen kuvaukset miestensä huolehtivaisuudesta osuivat yksiin tutkijoiden mittaustulosten kanssa.

(Tutkimuksessa ei mitattu miesten yleistä huolehtimista perheestään, kuten turvallisuuden ja elannon hankintaa jne.)

Isot kivekset saattavat tuoda miehelle paremman pokausonnen, mutta hyväksi ja lempeäksi isäksi kannattaa etsiä pienikiveksinen mies.

Mitenköhän tämä käytännössä tapahtuu?

Toisaalta Emoryn tutkijat eivät olleet varmoja kivesten koon pysyvyydestä. Voisiko panostus lastenhoitoon saada kivekset kutistumaan, kuten on huomattu käyvän testosteronitasojen kanssa? Paljon aikaa vaimon ja lasten kanssa viettävän miehen testosteronitaso laskee. Kun mies poistuu naisen ja lasten läheisyydestä, testosteronitasot nousevat takaisin.

Perheharmonia ei ole kokonaan menetetty kivesten koon takia. Isokiveksiset miehet voivat tutkijoiden mukaan tietoisesti ponnistella paremman isyyden eteen. Aivothan yleensä harjaantuvat siihen mihin niitä käytetään.

Ihan käytännön testitilanteissa monet isät ovat osoittautuneet loistaviksi hoivaajiksi, jos kohtalo on heidät hommaan yllättäen määrännyt.

Oletteko miehet tarkkailleet kivestenne kokoa? Esiintyykö vaihtelua elämäntilanteen mukaan?

Mitä sanovat naiset, jotka ovat tehneet lapsia useamman eri miehen kanssa? Muistatteko lastenne isien kivesten koon, ja vaikuttiko se isyyteen?

Jennifer S. Mascaro, Patrick D. Hackett, James K. Rilling: Testicular volume is inversely correlated with nurturing-related brain activity in human fathers. PNAS 2.8.2013

sciencedaily.com 9.9.2013

Tiede.fi

Eroja käsitellään useimmiten naisten näkökulmasta. Naiset kirjoittavat, tutkivat ja tulkitsevat. Jari Koskela tarkasteli väitöksessään eroa miesten kokemana.

Aiemmassa parisuhdetutkimuksessa on selvitetty ristiriitojen ja eron syitä.

”Suomalaisissa perheissä ehkä eniten ristiriitoja aiheutuu lasten kasvatuksesta, kotitöistä ja rahan käytöstä. Nämä riidat kuitenkin harvemmin johtavat avioeroon. Useimmiten eron syynä on, että puoliso tai puolisot kärsivät rakkauden ja läheisyyden puutteesta, ja että heillä on vaikeuksia selvittää erimielisyyksiään eikä parisuhteen hoitamiselle ja keskusteluille tahdo löytyä yhteistä aikaa.”

Koskelan mukaan naiset odottavat parisuhteen laadulta aiempaa enemmän.

”Yleisin yksittäinen avioeron syy on sekä naisten että miesten uskottomuus, johon liittyy usein myös päihteiden käyttöä. Tämänkaltainen käyttäytyminen johtaa helposti rakkauden loppumiseen.”

Silti Koskelan mielestä mikään yksittäinen syy harvoin johtaa suoraan eroon. Ero on pitkä prosessi ja useimmat parit yrittävät monia eri keinoja liiton pelastamiseksi. Ero on viimeinen vaihtoehto.

”Sukupuolielämän ongelmat, toisin kuin on oletettu, eivät ole eroon johtavista syistä keskeisimpiä. Suurempi merkitys on sillä, että puolisoilla on ollut epärealistisia odotuksia toisen suhteen, jolloin liitto voi päättyä lyhyeen.”

Koskela neuvoo ihmisiä tutustumaan kumppaniin paremmin ennen sitoutumista. Eikö suurin osa ihmisistä teekin juuri näin? Seurustelee eri ihmisten kanssa? Asuu ensin avoliitossa ja ehkä myöhemmin avioituu.

Koskelan mukaan avioliitto pysyy koossa vain jos molemmat niin haluavat. Uskonto tai moraali eivät tuo enää paineita pysyä yhdessä. Koskelan väitöstutkimuksessa korostuu avioliiton merkitys tunnesuhteena. Avioliiton tulee olla elämyksellinen, palkitseva ja virikkeellinen. Vaikka ulkoiset puitteet, kuten talous, olisivat kunnossa, ei avioliittoa yritetä pitää koossa.

Vaikka uskollisuutta vaaditaan Suomessa yhä tiukemmin (ainakin Osmo Kontulan mukaan), ei uskottomuus välttämättä johda eroon. Koskelan tutkimuksessa vaimon tai oma uskottomuus ei ole häirinnyt miehiä niin paljon, että he olisivat halunneet erota.

Koskelan mukaan miehet ovat olleet yllättyneitä siitä, että vaimo haluaa erota. Miehet ovat kokeneet liiton riittävän hyväksi. Tunnesuhteen väljähtyminen on johtanut uskottomuuteen ja myöhemmin (naisten aloitteesta) eroon. Tutkijan mukaan miehet eivät ole tajunneet, että pelkkä tasainen ja turvallinen elämä ei ole riittänyt vaimolle.

”He luulevat olevansa hyviä aviomiehiä myös puolisoidensa mielestä.”

”Puolisoiden ajatukset hyvästä avioliitosta eivät näytä kohdanneen toisiaan. Ehkä yhteinen aika ja sen myötä mahdollisesti parantunut kommunikointi puolisoiden kesken olisi voinut muuttaa tilanteen. Naiset selvästikin odottavat liitoltaan enemmän yhteistä aikaa ja yhdessä koettuja elämyksiä, kun miehille liiton aineellinen puoli, miehen elättäjän rooli, vaikuttaa ensisijaiselta.”

Miehet ovat olleet yllättyneitä, kun raha ei ratkaisekaan kaikkia ongelmia ja tarpeita. Intensiivinen paneutuminen työelämään näyttää ajavan vaimon vieraaseen syliin.

Koskelan mukaan runsaskaan tilipussi ei näytä pitävän liittoa koossa.

Tässä aineistossa käsitys naisesta pesänrakentajana ja lasten vuoksi uhrautujana ei pidä paikkaansa. Naiset hakevat eroa ja hajottavat perheen. Miehet yrittävät pitää liittoa kasassa ja antavat uskottomuudenkin anteeksi.

Koskelan mukaan miehet eivät ole ymmärtäneet kommunikaation tärkeyttä avioliitossa. Vaimon tyytymättömyys tulee yllätyksenä.

Tutkija kysyykin, ilmentääkö tapausaineisto yleisempää kulttuurista muutosta parisuhteessa. Etenkin miesten puutteelliset sosiaaliset valmiudet joutuvat koetukselle. Liittojen kommunikaatiossa on jotakin pahasti vialla, jos ei parisuhteen perusteista päästä yhteisymmärrykseen, eikä asioista edes kunnolla keskustella ennen eroa.

Miesten mielestä erosta toipuminen on yksityisasia. Miehet saavat kuitenkin kavereiltaan tukea. Joskus majapaikan, joskus jopa työpaikan.

Miehillä pahimmat ongelmat eron jälkeen liittyvät lasten huoltajuuteen. Talous ei pääsääntöisesti ole ongelma. Tutkimus vahvistaa kansainvälistäkin trendiä miesten naisia paremmasta taloudellisesta asemasta eron jälkeen. Hyvä talous on erosta selviytymistä tukeva tekijä.

Hyvä suhde lapsiin on keskeinen voimavara erosta selviytymisessä. Tutkimuksen mukaan Suomessa yleinen ilmapiiri on tasa-arvon ja yhteishuoltajuuden kannalla, mutta sosiaalitoimen ja oikeustoimen asenneilmapiiri ja päätökset laahaavat menneisyydessä.

Joidenkin miesten nihkeä into tavata äidin kanssa asuvia lapsia saattaa johtua miehen nöyryyttäväksi ja hankalaksi kokemasta tapaamissysteemistä. Miehellä ei ole valtaa ja valmiuksia säätää omien lastensa kanssa seurustelua mieleiseksi.

Miehet eivät halua hakea ammattiapua eron jälkeen. Sitä pidetään vieraana ja epämiehekkäänä. Miehet näyttävät kuitenkin tutkimuksen valossa tarvitsevan ulkopuolista apua naisia enemmän.

Miehet solmivat nopeasti eron jälkeen uusia suhteita. Runsaat sukupuolisuhteet tuovat lohtua ja ikään kuin varmistavat kelpaavuuden parisuhdemarkkinoilla. Eronneet miehet eivät juurikaan näytä menettävän markkina-asemia.

Ovatko tulokset itsestään selviä vai löytyikö yllätyksiä?

Jari Koskela: Avioero suomalaisen miehen kokemana. Ero ja erosta toipuminen prosessina. Väitöstutkimus. Itä-Suomen yliopisto. 2012.

Sukupuoliroolit ovat väljentyneet monessa asiassa. Naiset ajavat ylinopeutta. Miehet laittavat ruokaa.

Yksi ero pysyy. Naiset eivät harrasta seksiä, eivät ainakaan nuorena, tai monen kanssa, jos heiltä kysytään. Paitsi jos nainen kytketään valheenpaljastuskoneeseen.

Sama seksistä valehtelu vaivaa myös miehiä, mutta toiseen suuntaan. Miehet keksivät itselleen lisää seksikokemuksia ja partnereita. Pseudokumppanit katoavat, kun miehet joutuvat valheenpaljastuskoneeseen.

Ohion yliopiston psykologian professorin johtamassa tutkimuksessa nuoret hetero-naiset ja -miehet vastailivat laajaan kyselyyn, jossa heidän piti kertoa, minkä tyyppiseen toimintaan he olivat osallistuneet aiemmin.

Kyselyssä udeltiin vastaajan seksielämästä ja erilaisista toiminnoista ja harrastuksista, joita yleensä pidetään joko miehisinä tai naismaisina.

Sekä naiset että miehet paljastivat aika estottomasti harrastaneensa (ihmisten mielestä) toiselle sukupuolelle tyypillisempää toimintaa, kuten runoja ja painosta valehtelua (”naismaista”) tai renkaidenvaihtoa ja likaisten vaatteiden pitämistä (”miesmäistä”).

Sen sijaan seksistä valehtelivat kaikki.

Tutkittavia ei tosiasiassa kytketty oikeaan valheenpaljastuskoneeseen, mutta luulo valheen paljastumisesta sai miehet ja naiset korjaamaan seksihistoriaansa ja kumppanilukemaa. Keskimäärin miehet olivat lisänneet elämäänsä yhden seksipartnerin ja naiset ”unohtaneet” yhden.

Tutkimuksen johtaja professori Terri Fisher kehottaa suhtautumaan seksitutkimusten tuloksiin kriittisesti. Jostakin syystä seksi näyttää olevan sinnikkäimpiä vanhoillisuuden linnakkeita. Jonkunhan kanssa ne heteromiehet ovat sitä seksiä harrastaneet.

Ovatko suomalaiset vapaamielisempiä, vai pitääkö naisen esittää kainoa?

IS:n jutussa on aiheesta ihan mielenkiintoista spekulaatiota: http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288374265974.html

Oma juttuni kumppaneista ja muusta seksiin liittyvästä: http://www.city.fi/suhteet/seksin+numerologia/3329

http://www.science20.com/news_articles/psychology_students_lie_about_sex_match_gender_expectations-113255

Monte Morin, Chicago Tribune/ Los Angeles Times 29.5.2013

Tutkijat ovat löytäneet mielenkiintoisia yhtymäkohtia ihmisten fyysisen ulkomuodon ja seksuaalisuuden välillä.

Mitä ulkonäkö kertoo seksuaalisuudestamme?

Olen aiemmin kirjoittanut naisista, joiden pitkät askeleet kertovat taipumuksesta saada helposti orgasmeja. Ripeä kävely ja rennosti pyörivä lantio ja alaselkä viestivät naisilla hyvää orgasmitaipumusta.

Naisen sopivan kurvikas hoikkuus viehättää useimpia miehiä. Ehkä syy löytyy estrogeenin sivuvaikutuksesta: http://www.tiede.fi/uutiset/2264/estrogeeni_treenin_veroinen_rasvanpolttaja

Toisaalta kauniiden naisten väitetään pettävän tavallista useammin. http://www.uusisuomi.fi/viihde/46776-kaunis-nainen-on-%E2%80%9Dohjelmoitu%E2%80%9D-pettamaan

Nyt tutkimukset paljastavat lisää ulkonäöstämme ja seksuaalipersoonallisuudestamme, väittää tohtori David P. Schmitt Psychology Today -julkaisussa.

Mitä paksumpi on silmän värillistä iiristä ympäröivä musta rinkula, sitä viehättävämpänä ihminen koetaan.

Mitä matalampi ääni miehellä on, sitä vakuuttuneempia muut ovat hänen taipumuksestaan olla uskoton. (Tämä on mielestäni vähän yllättävää. Minusta matala ääni kuulostaa luotettavalta. He, näin se ilmeisesti juuri menee...)

Maskuliiniset hyvännäköiset miehet saavat naisen kokemaan enemmän orgasmeja.

Naisen ylähuulen keskikolmanneksen muhkeus ennustaa selvästi hänen orgasmiherkkyytensä. Mitä huomattavampi ylähuulen nystyn terävyys, sitä helpommin nainen saa orgasmeja. (Ja estrogeeni saa huulet pullistumaan.) Ei tarvitse siis ihmetellä, miksi pulleahuuliset ja muhkean amorinkaaren omaavat naiset ovat ihailtuja.

Naisen anatomia paljastaa lisää orgasmiherkkyydestä. Mitä isompi välimatka on naisen klitoriksen ja vitrsaputken pään välillä, sitä epätodennäköisemmin hän saa orgasmeja. (Elinten välimatka kasvaa, jos tyttösikiö on altistunut suurelle androgeenihormonimäärälle.)

Carin Perilloux väittää viehättävien naisten harrastavan muita enemmän lyhyitä seksisuhteita miesten kanssa. Etenkin naiset, jotka pitävät itseään hyväkroppaisina, seurustelevat tiuhempaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaunisvartaloiset naiset ovat suudelleet muita enemmän. http://www.carinp.com/pdfs/perilloux_cloud_buss_2013.pdf

Miehen urheilullinen ulkonäkö ennustaa mahdollisesti parempaa seksielämää. Atleeteilla on muita paremmat erektiot. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1743-6109.2011.02560.x/abstract

Mitä ulkonäkö kertoo kokemuksesi mukaan miehestä tai naisesta?

Psychology Today 15.1.2012

Kesäkuun Tiede-lehti väittää, että nuoria miehiä metsästävät puumanaiset (sekä nuoria naisia vaanivat setäpapat) ovat legendaa.

Tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, ettei kauniilla rikkailla ihmisillä ole juuri koskaan hyvännäköisiä nuoria puolisoita. Oikeasti he hengailevat oman ikäistensä kanssa.

Menestyneillä ihmisillä on melkein aina korkea koulutus ja vuosikausien yhteinen historia muiden samankaltaisten kanssa. He eivät jaksa heilua nuorten tietämättömien ihmisten seurassa, joita heidän kaverinsa pitäisivät todennäköisesti typerinä.

Puumia on kuulemma ollut noin 50 vuotta, mutta käsite tuli markkinoille ja muotiin vasta 2000-luvulla. Tiede-lehden mukaan puumat ovat käymässä uhanalaisiksi Yhdysvalloissa, koska samanikäisten liitot ovat nyt trendikkäitä.

Muutamilla tunnetuilla poliitikoilla, liikemiehillä, muusikoilla tai entisillä Hollywood-tähdillä on jopa vuosikymmeniä nuorempia partnereita. Heidän esiintymisensä lehtien kuvissa ilmeisesti iskee tajuntaan niin, että moni luulee puumanaisten ja sugardaddyjen olevan tavallisia.

Tunnetko sinä tällaisia pareja? Suomessakin on joitakin pariskuntia, joilla on suuri ikäero. Äkkiseltään en osaa yhdistää heitä berlusconimaiseen käytökseen.

Haittaako suuri ikäero?

Naisten ja miesten henkiset ominaisuudet eivät juuri poikkea toisistaan, väittävät psykologian professori Harry Reis Rochesterin yliopistosta ja it-asiantuntija Bobbi Carothers Washingtonin yliopistosta.

Miehet analysoivat uudelleen kolmentoista aiemman tutkimuksen tietokannat ja tekivät oman pienen tutkimuksen psykologian opiskelijoille. Aineistona käytettiin yhteensä yli 13 000 hengen otosta.

Reis ja Carothers analysoivat 122:ta erilaista ominaisuutta, joiden oletettiin paljastavan tutkittavan mieheys tai naiseus. Listalla olivat mm. fyysinen voima, harrastukset, seksiasenteet, kiinnostuksen kohteet, parinvalinnan kriteerit, empatia, menestymisen pelko, hoivavietti, intiimiys ihmissuhteissa ja persoonallisuudenpiirteet.

Koko aineisto ajettiin kolmen eri tilastoanalyysin läpi, jotta löydettäisiin varma metodi päätellä yksittäisen tutkittavan sukupuoli hänen ominaisuuksiensa perusteella. Tuloksena oli, ettei tällaisia tiukan dikotomisia ominaisuuksia ole kuin muutamia (yli sadasta).

Fyysisten ominaisuuksien perusteella miehet ja naiset muodostavat melko hyvin erottuvat kaksi ryhmää. Miehet ovat lähes aina naisia pidempiä, harteikkaampia ja vahvempia. Myös harrastukset jakaantuivat aika lailla miesten ja naisten puuhiin.

Psykologisten ominaisuuksien pohjalta oli taas lähes mahdotonta varmuudella päätellä, oliko vastaaja mies vai nainen. Esimerkiksi monet maskuliinisina pidetyt piirteet, kuten jämäkkyys, jakautuivat yllättävän tasaisesti molemmille sukupuolille. Sama koski ns. feminiinisiä ominaisuuuksia.

Erot sukupuolen sisällä ovat paljon suurempia kuin sukupuolten välillä.

Suuri vaihtelu (sukupuolen sisällä) ei tarkoita vain ”naismaisia miehiä” tai ”äijämäisiä naisia”, vaan ominaisuudet voivat esiintyä täysin satunnaisena kimppuna. Henkilö voi samaan aikaan olla vaikka jämäkkä, empaattinen, hoivaava miesjohtaja, joka ei omista autoa, pitää ruoanlaitosta ja tykkää käydä poikien kanssa kaljalla.

Tutkijoiden mukaan ”mitä mies ajattelee” tai ”katso miten mies toimii” -tyyppiset naistenlehtijutut ovat pahasti hakoteillä. Ei ole olemassa mitään miesprototyyppiä, joka aina ajattelisi ja toimisi ennustettavalla maskuliinisella tavalla. Sama koskee naisia.

Miehiä ja naisia on todella monenlaisia ja tyypillisimmätkin sukupuolierot ovat tutkijoiden mukaan vain aste-eroja.

Miksi me sitten haluamme väittää, että jokin ominaisuus on juuri miesmäinen tai naismainen?

Ihmisten jakaminen kategorioihin on helppoa, tehokasta ja hauskaa. Jos meillä ei koskaan olisi mitään ennakkokäsityksiä asioista, menisi tiedonkäsittelyyn hurjan paljon nykyistä enemmän aikaa. Tehokkuuden nimissä on silti tyhmää olla tiukan ennakkoluuloinen. Sellainen rikkoo myös ihmisoikeuksia.

Itse haluan uuden henkilön tavatessani määritellä hänen sukupuolensa, ikänsä ja persoonallisuuden pääpiirteet. Onko hän luotettava, huumorintajuinen, älykäs ja helposti lähestyttävä? Ei sen perusteella tarvitse kuitenkaan vetää kireitä johtopäätöksiä kymmenistä muista asioista. Tyyliin: siis mies, tehdään hänestä ryhmän puheenjohtaja; ai nainen: hän haluaa varmasti keittää kaikille kahvia.

Men and women are from Earth: Examining the latent structure of gender. Journal of Personality and Social Psychology. Feb. 2013.

Men and Women´s Differences Aren´t Actually Distinct, Confirms Study. The Huffington Post 6.2.2013.

Länsimainen naisihanne on aikakauslehtien kuvien perusteella laiha. Syömishäiriöitä hoitavat asiantuntijat eivät suoraan syytä mediaa, mutta sanovat anorektisten mallien lisäävän painetta laihduttaa.

Durhamin yliopiston tutkijat ovat yhdessä Newcastlen ja Amsterdamin VU-yliopiston tutkijoiden kanssa saaneet mielenkiintoisia tuloksia alustavissa tutkimuksissaan mallien paksuuden vaikutuksesta naisiin.

XL-mallien lisääminen näyttää vähentävän naisten pakkomiellettä laihuuteen:

http://www.dur.ac.uk/news/newsitem/?itemno=15821

Pilottitutkimus saa jatkoa. Tutkijoita kiinnostaa, josko hieman pyylevämpien ihmisten kuvien katselu muuttaisi ihmisten suhtautumista hoikkuuteen pysyvästi. Tarkoitus on ympätä tutkimukseen myös miehiä.

Päätutkija tohtori Lynda Boothroid Durhamista kommentoi, että jatkuva superlaihojen julkkisten ja mallien kuvatulva lisää todistetusti tyttöjen ja naisten epätervettä suhtautumista omaan kroppaan. Paksumpien mallien käyttö saattaisi helpottaa naisten pakkomiellettä ohuuteen.

Durhamin artikkelissa muistutetaan WHO:n määrittämistä normaalipainon rajoista. BMI 18,5 – 25 on normaali. BMI lasketaan näin: paino jaettuna pituuden neliöllä. 60 kiloa painava 1,65 metriä pitkä henkilö saa arvon n. 22 (60: 1,65 x 1,65).

Naisten liioiteltu hoikkuuskaipuu liittyy varmaan enemmän tunne-elämän häiriöihin ja elämänhallinnan ongelmiin kuin varsinaiseen kauneusihanteeseen. Ainakaan miesten kauneusihanteeseen. Naiset ihailevat hoikkia naisia.

Miestenkin mielestä hoikka nainen on usein kaunis. Luin kerran yliopistotutkimuksesta, jossa miesten mielestä naisella bmi 21 ja risat oli kaunein. Miehet valitsivat ihannenaisensa kuvan perusteella. Moni mies haluaa kuitenkin omaan kainaloonsa hieman pehmeämmän puristeltavan.

Ja vakituisessa parisuhteessa ratkaisee luonne, ei ulkonäkö.

Tutkijat ovat erilaisissa koeasetelmissa selvittäneet nuorten aikuisten pariutumisarvoa samanikäisten vastakkaisen sukupuolen edustajien keskuudessa.

Aika monet luulevat tietävänsä, miten viehättävinä potentiaaliset kumppanit pitävät heitä. Osa on oikeassa.

Oman haluttavuuden asteen tunnistaminen on tärkeää lisääntymismenestyksen kannalta, väittävät mm. saksalaisen Johannes Gutenbergin yliopiston psykologian laitoksen tutkijat. 190 miestä ja 192 naista pyydettiin persoonallisuustestiin, jonka jälkeen he osallistuivat pikadeittitapaamiseen. Välittömästi jokaisen deitin jälkeen koehenkilöt vastasivat kyselyyn, jossa arvioivat menisivätkö henkilön kanssa treffeille ja olettivatko itse kelpaavansa kyseisen kokelaan kiinnostuslistalle.

Tulokset osoittavat, että sosioseksuaalisesti vapautuneet miehet ja miellyttävät naiset ovat paljon parempia arvioimaan pariutumisarvoaan kuin estyneet miehet tai vähemmän miellyttävät naiset.

Psykologien mukaan tulokset antavat tärkeää tietoa sekä pariutumisen sukupuolieroista että myös eroista sukupuoliryhmän sisällä.

Miehet ja naiset, jotka katkerina valittavat typeristä potentiaalisista partnereista ovat ehkä vain itse hieman kehnoja arvioimaan omaa suosiotaan pariutumismarkkinoilla. He eivät yksinkertaisesti tajua muiden aitoja reaktioita, eivätkä osaa asettaa omaa vaatimustasoaan sopivaksi.

Onko kokemuksia vastaavasta?

Mitja D. Back et al. :Knowing Your Own Mate Value. Sex-Specific Personality Effects on the Accuracy of Expected Mate Choices. Psychological Science, August 2011.

Nettideittailufirma kysyi rakastumista ja aivoja tutkivalta professori Helen Fisheriltä miksi rakastumme juuri tiettyyn ihmiseen. Fisher vastasi, ettei tiedä. ”Tiedän vain mitä aivoissamme silloin tapahtuu.”

Se jo tiedetään (yleinen käsitys + tutkimukset), että yleensä rakastumme ihmiseen, jolla on samanlainen sosiosekonominen tausta, suunnilleen yhtä hyvä äly kuin itsellämme, samankaltainen huumorintaju, about yhtä hyvä ulkonäkö jne.

Mutta miksi ihastumme juuri tiettyyn henkilöön kaikista niistä käytännössä yhtä hyvistä vaihtoehdoista? Miksi huoneeseen astuessamme kahdestakymmenestä fiksusta ja hyvännäköisestä juristista juuri yksi tietty saa jalat menemään alta ja muut eivät innosta ollenkaan?

Mikseivät ne muut ihan ”saman tasoiset” viehätä lainkaan?

Fisher halusi tutkia asiaa. Hän uskoo, että rakastuminen on biologiaa. ”Se on samanlainen tarve kuin nälkä”, sanoi Fisher TED-luennossaan vuonna 2008. Fisher uskoo aivokemioiden vaikuttavan valintaamme: jos kahden ihmisen dopamiini-, serotoniini- ym. tasot ovat samankaltaiset, he rakastuvat toisiinsa. Kolmen vuoden tutkimukset ja tuhannet haastattelut tukevat Fisherin arviota. Jos lisätutkimukset tukevat hypoteesia, saamme varmasti nähdä erilaisia uusia kaupallisia sovelluksia parinvalintaan.

Jonain päivänä apteekissa myydään rakkaustestejä.

Elämäntapaope-lääkäri Deepak Chopra ja rakastuminen: