Kolmikanta auttamattoman vanha-aikainen

Uutispäivä Demarissa 27.2.07 SDP:n puoluevaltuuston varapuheenjohtaja Seppo Lehtinen Turusta otti kantaa nyt voimakkaasti esiin nousseissa tuponeuvotteluihin.

Hänen kannanottonsa on niin ennakkoluuloton ja ansaitsisi mielestäni laajaa valtakunnallista julkisuutta sekä avointa keskustelua.

- - - - - -

Lehtisen mielestä suomalaiset ovat ymmärtäneet, että 1990-luvulla kaikki olivat talkoissa, kuin maata nostettiin lamasta. Sieltä päästiin, mutta 90-luvun puolivälin tasolle ovat jääneet niin eläkeläiset kuin työttömät ja opiskelijatkin.

- Tämä johtuu siitä, että he eivät ole mukana missään kolmikantaneuvotteluissa. Esitänkin, että meidän pitää käydä kuusikantaneuvottelut.

Seppo Lehtinen sanoo, että hallitusohjelmassa pitää hoitaa niidenkin asiat, joilla ei työnantajan, työntekijöiden ja valtiovallan tavoin ole puhemiestä kolmikantaisissa tuloneuvotteluissa.

- Eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden ansiotaso ei ole pysynyt muiden vauhdissa. Valtio, jonka pitäisi olla heidän etujensa valvoja, ei ole asiaa hoitanut. Tämä tulee esille vaalikentillä joka paikassa.

- - - - - -

Joukkoon kuuluviksi voi huoleta lisätä ne 200 000 elossa olevaa kahden lääkärin loukussa olevaa suomalaista, joidenka kohtalo ei tunnu jostain syystä kiinnostava edes niin sanottua vasemmistoa. Ainakaan julkisuudessa. Onhan juuri kolmikanta + vakuutusala eli nelikanta rakentanut tämän yhteiskunnallisesti isoksi kasvaneen ongelman.

- - - - - -

Eilisen päivän Hesarissa kirjoitettiin isosti Paltamon mallista:

”Paltamo poistaisi työttömyyden työllistämällä kaikki väkisin - Ainutlaatuinen hanke lopettaa tukien maksun kotiin”

Mallia on otettu Saksasta. Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta 15.4.07 seuraavin otsikoin:

”Täystyöllisyyden laboratorio - Saksassa 4 000 asukkaan kaupungissa työllistettiin työttömät väkisin”

- -

Paltamon mallista eilinen Hesari kirjoitti seuraavaa:

”Terveydellisestä syystä voi päästä kuntoutukseen tai eläkeprosessiin, mutta muuten hankkeessa ei hempeillä.

Samanlainen täystyöllisyyden kokeilu toimii parhaillaan saksalaisessa 4 000 asukkaan Bad Schmiedebergissä. Työttömyys on saatu hilattua 16:sta prosentista kuuteen.”

- -

Osaa työttömistä pelottaa, Paltamon johtava työvoimaneuvoja Riitta Pyykkönen paljastaa. "Pelko on, että joutuu johonkin, josta ei ole kokemusta."

Päätöksen hankkeen aloittamisesta tekee uusi elinkeinoministeriö. Työministeriön lainsäädäntöneuvoksen Pasi Järvisen mukaan hanke ei sodi perusoikeuksia vastaan, koska "sellaista perusoikeutta ei ole, että joutenolo olisi jotenkin turvattu".

- - - - -

Toivotaan, että tuo hanke onnistuu erinomaisesti. Hesarin artikkelissa haastateltu vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Anne Huotari tuntee tämän suomalaisen 200 000 kahden lääkärin loukussa olevan problematiikan hyvin.

Ongelmasta kirjoitettiin Kelan Sosiaalivakuutus – lehden 5/2006 pääkirjoituksessa. Eikä Paltamon mallissa mainittu asia: ”Terveydellisestä syystä voi päästä kuntoutukseen tai eläkeprosessiin” toteudu ilman, että jokaisella sairastuneella tai vammautuneella on käytössään henkilökohtainen selvitysmies. Sen myönsi tuossa jutussaan Kelakin!

Anne Huotari on tehnyt yhdessä puoluetovereidensa Mikko Immosen ja Jorma Vokkolaisen kanssa ongelmakentästä kirjallisen kysymyksen hallitukselle, 82/1999 vp -Vakuutusyhtiöiden vastuu työtapaturmatilanteissa.

- - - - -

Sosiaali- ja terveysministerinä tuolloin toimineen kokoomuksen Maija Perhon vastaus ansaitsee mielestäni edelleen julkisuutta, koska se edustaa tyypillistä naisministeritrion Mönkäre – Perho - Haatainen vakuutusyhtiöihin vankasti kallellaan olevaa uskadaraa - jaarittelua:

”Työtapaturmana korvataan tapaturmavakuutuslain (608/1948) perusteella vamma tai sairaus, jonka äkillinen, odottamaton ulkoinen tekijä aiheuttaa työntekijälle työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Ainoastaan työtapaturman aiheuttama vamma tai sairaus korvataan. Tämän vuoksi korvausratkaisuja tehtäessä joudutaan aina selvittämään tapaturmasta ja mahdollisista muista, kuten sairaus- tai rappeumaperäisistä syistä aiheutuneet seuraukset.

Korvauksen myöntäminen edellyttää, että vamman tai sairauden voidaan katsoa olevan todennäköisessä lääketieteellisessä syy-seuraussuhteessa tapaturmaan. Syy-yhteyden arviointiperusteita ei ole laissa tarkemmin määritelty. Kysymys on jätetty vallitsevan yleisen lääketieteellisen tiedon perusteella ratkaistavaksi.

Eräiltä osin lääketieteellisen syy-yhteyden vaatimuksesta on kuitenkin tulkintavaikeuksien välttämiseksi poikettu ja korvausperusteista säädetty erikseen.

Eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen (852/1948) perusteella korvataan muun muassa työliikkeen yhteydessä lyhyenä aikana ilman selkeää tapaturmaa tapahtuneet lihaksen tai jänteen kipeytymiset. Korvausta maksetaan näissä tapauksissa niin kauan kuin kudoksen paraneminen yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan kestää.

Korvausta ei kuitenkaan makseta siltä osin kuin oireet johtuvat muusta sairaudesta.

Tapaturmavammojen syy-yhteyden toteaminen ei valtaosassa tapauksista tuota erityisiä vaikeuksia. Ongelmia esiintyy tapauksissa, joissa vamma tai sairaus on selkeässä epäsuhteessa tapaturman sattumismekanismiin tai voimakkuusasteeseen samoin kuin tapaukset, joihin liittyy rappeuma- tai muita sairausperäisiä löydöksiä.

Muuhun sairauteen viittaavista löydöksistä huolimatta korvaus maksetaan, jos tapaturma on luonteeltaan sellainen, että se voi ilman muiden tekijöiden myötävaikutustakin aiheuttaa vamman.

Korvausta maksetaan niin kauan kuin oireiden voidaan katsoa johtuvan tapaturmasta. Mikäli toipuminen pitkittyy muusta syystä, korvaus katkaistaan.

Koska korvausperusteet perustuvat vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon, korvauskäytäntö voi joustavasti ja nopeasti mukautua lääketieteessä tapahtuvaan kehitykseen.

Korvauskäytännön lain- ja yhdenmukaisuutta valvovat tapaturmavakuutusjärjestelmän muutoksenhakuelimet, joiden arvioitavaksi vakuutettu voi vakuutuslaitoksen päätöksen saattaa.

Korvauskäytännön yhdenmukaisuutta edistää myös vakuutuslaitoksille ohjeita ja lausuntoja antava tapaturma-asiain korvauslautakunta, jossa ovat edustettuina muun muassa työmarkkinajärjestöt ja sosiaali- ja terveysministeriö.

Tapaturmavakuutuksen muutoksenhakutilastot eivät viittaa siihen, että vakuutuslaitokset poikkeaisivat olennaisesti yleisestä korvauskäytännöstä.

Tapaturmavakuutusjärjestelmää kehitetään yhteisymmärryksessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tapaturmavakuutuksen korvausperusteet ovat siten asia, jonka tarkistamisesta työmarkkinaosapuolet tekevät ehdotuksensa.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1999
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

- - - - -

Eli tässä kokoomuksen Maija Perhon vastauksessa tulee hyvin ilmi se tosiasia, että totta helvetissä korvaussysteemi toimii helvetin hyvin.

Muistakaa myös se, että vakuutusyhtiöiden käyttämä rappeumasairaus on yhtä kuin iänmukainen normaali muutos. Tästä asiasta jääkiekkoilija Esa Keskinen joutui omassa tapaturmassaan taistelemaan vakuutusyhtiö Pohjolan kanssa 7 vuotta.

Vakuutusyhtiöiden kannalta kokoomuksen Maija Perhon kehuma järjestelmä on erinomainen, koska ne maksavat erityistuomioistuinjärjestelmän viulut ja määrittelevät sen kuinka vakuutuslääkärit orkesteria montuistaan johtavat.

Työmarkkinajärjestöille ja valtiolle on jäänyt komppaajan rooli. Sanoisinpa tiedossani olevien näyttöjen valossa, että pelkkä mopen rooli.

Sen takia keskitetyn tupon jatkuminen on mielestäni tietyille tahoille erittäin tärkeää!

Kaikkien päättäjien tiedossa olevat epäkohdat voidaan taas kerran vaientaa, koska olemassa oleva systeemi toimii todella erinomaisesti!

Ainakin siinä mukana olevien ja sitä hallinnoivien henkilöiden kannalta. Ja varsinkin papereilta ja PowerPoint- kaavioilta katsottuna.

- - - - -

Ahah… Jokos kohta lähdetään lounaalle? Ai, sun piikkiin? No, oggei. Mut vaan tään kerran....